Neverending Story

KWPN, ori syntynyt 14.11.2017 koulupainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) ruunikonkimo (EE/Aa/Gg), 167cm 8v 12.02.2018 ko Grand Prix kasvattanut Zonjiet Stud KTK-II 18 + 17 + 18 + 17 = 70p KRJ-I 8 + 40 + 25 + 20 + 15 = 108p

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Marraskuu 2017
Väinöksi kutsuttu ori muutti Namibiaan marraskuussa 2017. Olin jo pitkään haaveillut varsan isäorista, Neverending Landista, varsaa itselleni. Zonjietissa oli jo kasvamassa tammavarsa kyseisestä orista, joka oli oikein lupaava nuoren hevosen alku, mutta harmi vain kyseinen hevonen ei ollut ori. En halunnut mitään muuta niin palavasti kuin kimoa orivarsaa, joka tulisi jatkamaan isänsä jalanjäljissä. Kävin läpi Zonjietin tammat miettien kuka olisi kyseiselle orille parhain vaihtoehto. Jokainen tamma joutui kylmiltään roskakoriin, sillä kukaan ei täyttänyt vaatimuksia tai tammat oli jo astutettu hiljalleen. Halusin varsan vielä vuoden sisällä, joten ei auttanut muu kuin suunnata katse pidemmälle.

Kävin läpi Namibian puoliveritammat, mutta yksikään ei ollut hakemaani. Ei siinä muu auttanut kuin pistää ilmoitus kansainvälisille markkinoille. Onneksi taloudellinen tilanne ei ollut aivan kaoottinen, joten päätin että jos tamma löytyy toiselta puolen maapalloa niin tarttuisin siihen. Aivan sama mitkä kustannukset siitä tulisi! Jasper oli tietenkin hieman (joka oli muuten lievästi ilmaistu) eri mieltä. Osasin kuitenkin käsitellä miestä ja pian sainkin Jasperin mielen muutettua. Tosin miesrukka ei tainnut ymmärtää mitään, ainakin siitä pöllähtäneestä ilmeestä päätellen. Asiat taisivat valjeta Jasperille vasta seuraavana päivänä, mutta silloin oli jo liian myöhäistä enään väittää vastaan. Ja kun löysin kertoneeni juuri sopivan tamman Suomesta, toiselta puolen maapalloa, ei Jasper enään sanonut mitään. Mies oli selvästi närkästynyt, joten lupasin Jasperille vapaaillan ja lupasin emännöidä miehen illan mikäli tämä päättäisi kutsua ystäviään kylään. Ei olisi pitänyt lupautua, tusina miestä olohuoneessa piti aivan jumalatonta mekkalaa ja minä itse sain juosta pää kolmantena jalkana siivoamassa näiden jälkiä ja tarjoilessa ruokaa. Värisyttää vieläkin pelkkä muisto kyseisestä illasta. Toivottavasti Jasper oli tyytyväinen, sillä se ei tule enään ikinä toistumaan.

Seuraavan viikon maanantaina olin jo lentokentällä hyvissä vaihein hevostrailerin kanssa, jossa Neverending Land oli. Olin sovinnut Hukkapuron omistajan kanssa että astutus tapahtui luonnollisin menetelmin ja emätamma, Maud jäisi asumaan Hukkapuroon tiineyden ajaksi. Ja kunhan aika olisi kypsä niin orivarsa (toivottavasti ainakin) lennätettäisiin Namibiaan vieroitusikäisenä. Kaikki sujui juuri kuten pitikin ja pian sain varmistuksen että Maud todellakin oli tiineenä. Aina välillä Otter pisti kuvia tammasta tiineyden aikana ja tietenkin kertoili kuulumisista. Eräänä aamuna sain soiton että Maud oli synnyttänyt terveen, mustan orivarsan. Itkin tällöin onnesta, sillä niin kovasti olin orivarsaa toivonut ja viimeinkin myös sellaisen sain! Viisi edellistä Nerverending Landin jälkeläisistä olivat kaikki nimittäin tammoja ja olin aivan varma että myös kuudes varsa tulisi olemaan tamma. Minun oli tarkoitus käydä katsomassa varsaa ihan paikan päällä Suomessa, mutta harmillisesti kiirettä pukkasi jatkuvasti enkä töiltä ehtinyt millään käydä Suomessa. Aika lensi kuin siivillä ja pian sain Otterilta soiton että orivarsa oli vieroitettu emästään edellispäivänä. Tietenkin olisin halunnut orivarsan heti lennätettävän Zonjietiin, mutta ymmärsin että pelokas orivarsa pitäisi ensin tutustuttaa traileriin ja matkustamiseen, joten siihen menisi vielä hyvin ainakin pari viikkoa, ellei kauemminkin, että orivarsa pystyttäisiin lennätettämään toiselle puolelle maapalloa.

Onneksi en ehtinyt lainkaan haikailemaan orivarsan perään sillä tallin arki piti kiireisenä, etenkin kun sairastelevia hevosia oli useampia ja uusia tallityöntekijöitä jotka tarvitsivat ohjausta. Kuukautta myöhemmin paperit pistettiin viimeinkin kuntoon, orivarsa sai terveen paperit eläinlääkäriltä ja pian varsa olikin jo matkalla Afrikkaan. Olin saanut Otterilta jo aikaisemmin viestiä että orivarsa oli harvinaisen rauhallinen eläin, joka viihtyi vallan mainiosti trailerissa tai stressaavassa ympäristössä. Eräänä päivänä hevostraileri sitten kurvasikin tallipihaan ja trailerista asteli ulos varsin komea orivarsa, joka uteliaana kuikuili ympärilleen. Luulin että ilmastonmuutos olisi orivarsalle stressaava, mutta päinvastoin! Jo heti ensimmäisenä päivänään orivarsa oli kuin kotonaan ja muutti heti lauman nokkimisjärjestyksen ottaen itse johtajan paikan.

Joulukuu 2018
Oldfinion Quichwarzin suhteen oli suuret suunitelmat siitä lähtien kun tamma Zonjietiin ensimmäisen kerran saapui. Quichwarz polveutui erinomaisista linjoista, lisäksi tamma oli lahjakas kouluratsu jonka rakenne oli myös kohdillaan. Sitemmin Quichwarz menestyi loistavasti Grand Prix tasolla saakka emmekä malttaneet odottaa että tamma siirtyisi jalostuskäyttöön. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan suunitelmien mukaisesti sillä pian sen jälkeen kun Quichwarz oli lopettanut kisauransa, joutui tamma ratsastusonnettomuuteen, jonka seurauksena tamma mursi takajalkansa kolmesta eri kohtaa, onneksi ratsastaja selvisi pienin vammoin. Quichwarzilla oli pitkä kuntoutus edessä ja toistaiseksi varsahaaveita jouduttiin lykkäämään. Kunhan tamman takajalka olisi riittävän vahva, niin aikoisimme varsottaa tamman.

Quichwarzin kuntoutukseen meni kaksi vuotta, sillä jouduimme ottamaan takapakkia useammankin kerran. Hiljalleen tamman takajalka tervehtyi ja lopulta eläinlääkäri näytti vihreätä valoa. Olimme täysin keskittyneet Quichwarzin kuntouttamiseen emmekä olleet lainkaan uskaltaneet miettiä tulevia oreja tammalle. Tamman kisauran lopussa olimme tietysti jo harkinneet muutamaa oria, mutta meillä kävi huono tuuri eikä kukaan näistä oreista ole enään saatavilla jalostukseen. Mietimme pitkään eri orivaihtoehtoja ja lopulta Jasperin kanssa tulimme siihen tulokseen että tulisimme käyttämään jotain tallin omaa oria. Halusimme varsasta vahvan suorittajan Grand Prix tasolle, joten lopulta päädyimme Neverending Story nimiseen hollantilaisoriin. Väinöksi kutsuttu ori oli vielä nuori, mutta oli tehnyt ansiokkaan uran kouluratsastuksessa polveutuen laadukkaasta suvusta. Orille oli jo siunaantunut pari jälkeläistä, jotka nuoresta iästä johtuen eivät olleet vielä kilpailleet, mutta kummallakin orijälkeläisellä oli erinomainen rakenne, hyvä luonne ja hyvät liikkeet jotka enteilivät hyvää kouluratsua.

Meillä oli epäilyksemme sillä kyseessä oli Quichwarzin ensimmäinen jälkeläinen ja tamman iän huomioon ottaen olimme jo henkisesti varautuneet takaiskuihin. Kaikki sujui odotettua paremmin ja lopulta Quichwarz varsoi kauniin mustan orivarsan joka pääsi omin avuin jaloilleen epäonnistuttuaan muutaman kerran. Orivarsa osoittautui jo ensimmäisinä päivinä hyvin rohkeaksi pikkuhevoseksi, joka suorastaan rakasti olla ihmisten paijattavana joka ei arastellut mitään. Muistimme ilmielävästi Neverending Storyn syntymän ja näissä kahdessa oli hyvin paljon samankaltaisuutta vaikka väri oli tietysti hieman eri. Kun orivarsa täytti viikon, päätimme antaa varsalle nimeksi Neverending Dream isälinjan mukaan.

Neverending Dream oli linjansa kolmas kasvatti. Tyypillistä linjassa oli nimiteeman lisäksi myös kimous, Neverending Dream oli epäilemättä kimo jonka huomasi valkoisesta rinkulasta silmien ympärillä. Orivarsan kasvaessa alkoi valkoista karvaa tulla yhä vain enemmän. Dream oli osoittautunut oikein kultaiseksi pojaksi, joka oli tavattoman rauhallinen etenkin orivarsaksi. Lennokkaista askellajeista päätellen Dreamista oli povattavissa ehdottomasti erinomainen kouluratsu. Jos orivarsan luonne pysyisi yhtä miellyttävänä kasvaessa aikuisikään, voisi Dreamista tulla jotain hyvin suurta.