Neverending Story

VH17-012-0551

KWPN, ori
syntynyt 14.11.2017
koulupainotteinen
omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096)
ruunikonkimo (EE/Aa/Gg), 167cm
8v 12.02.2018
ko Grand Prix
kasvattanut Zonjiet Stud
Neverending Land - KRJ-II, KTK-II Calando Jazz
Ginella
Everlong Never Away
Meliza
Maud - KRJ-II, KTK-II Adler v. Althaus Astor v. Althaus
Kreszentia
Malwine Erhard
Melsbach Elke

Kilpailumenestys

20.01.2018 Auric Dressage NJ irtoSert (pt. Vibaja)
16.05.2018 Stud Roibrant NJ irtoSert (pt. Vibaja)

Kuuliaisuus ja luonne 3187.57p
Tahti ja irtonaisuus 3650.87p
Kouluratsastuksessa 6838.44p
Vaikeustasolla 11/10

Päiväkirja

Marraskuu 2017
Väinöksi kutsuttu ori muutti Namibiaan marraskuussa 2017. Olin jo pitkään haaveillut varsan isäorista, Neverending Landista, varsaa itselleni. Zonjietissa oli jo kasvamassa tammavarsa kyseisestä orista, joka oli oikein lupaava nuoren hevosen alku, mutta harmi vain kyseinen hevonen ei ollut ori. En halunnut mitään muuta niin palavasti kuin kimoa orivarsaa, joka tulisi jatkamaan isänsä jalanjäljissä. Kävin läpi Zonjietin tammat miettien kuka olisi kyseiselle orille parhain vaihtoehto. Jokainen tamma joutui kylmiltään roskakoriin, sillä kukaan ei täyttänyt vaatimuksia tai tammat oli jo astutettu hiljalleen. Halusin varsan vielä vuoden sisällä, joten ei auttanut muu kuin suunnata katse pidemmälle.

Kävin läpi Namibian puoliveritammat, mutta yksikään ei ollut hakemaani. Ei siinä muu auttanut kuin pistää ilmoitus kansainvälisille markkinoille. Onneksi taloudellinen tilanne ei ollut aivan kaoottinen, joten päätin että jos tamma löytyy toiselta puolen maapalloa niin tarttuisin siihen. Aivan sama mitkä kustannukset siitä tulisi! Jasper oli tietenkin hieman (joka oli muuten lievästi ilmaistu) eri mieltä. Osasin kuitenkin käsitellä miestä ja pian sainkin Jasperin mielen muutettua. Tosin miesrukka ei tainnut ymmärtää mitään, ainakin siitä pöllähtäneestä ilmeestä päätellen. Asiat taisivat valjeta Jasperille vasta seuraavana päivänä, mutta silloin oli jo liian myöhäistä enään väittää vastaan. Ja kun löysin kertoneeni juuri sopivan tamman Suomesta, toiselta puolen maapalloa, ei Jasper enään sanonut mitään. Mies oli selvästi närkästynyt, joten lupasin Jasperille vapaaillan ja lupasin emännöidä miehen illan mikäli tämä päättäisi kutsua ystäviään kylään. Ei olisi pitänyt lupautua, tusina miestä olohuoneessa piti aivan jumalatonta mekkalaa ja minä itse sain juosta pää kolmantena jalkana siivoamassa näiden jälkiä ja tarjoilessa ruokaa. Värisyttää vieläkin pelkkä muisto kyseisestä illasta. Toivottavasti Jasper oli tyytyväinen, sillä se ei tule enään ikinä toistumaan.

Seuraavan viikon maanantaina olin jo lentokentällä hyvissä vaihein hevostrailerin kanssa, jossa Neverending Land oli. Olin sovinnut Hukkapuron omistajan kanssa että astutus tapahtui luonnollisin menetelmin ja emätamma, Maud jäisi asumaan Hukkapuroon tiineyden ajaksi. Ja kunhan aika olisi kypsä niin orivarsa (toivottavasti ainakin) lennätettäisiin Namibiaan vieroitusikäisenä. Kaikki sujui juuri kuten pitikin ja pian sain varmistuksen että Maud todellakin oli tiineenä. Aina välillä Otter pisti kuvia tammasta tiineyden aikana ja tietenkin kertoili kuulumisista. Eräänä aamuna sain soiton että Maud oli synnyttänyt terveen, mustan orivarsan. Itkin tällöin onnesta, sillä niin kovasti olin orivarsaa toivonut ja viimeinkin myös sellaisen sain! Viisi edellistä Nerverending Landin jälkeläisistä olivat kaikki nimittäin tammoja ja olin aivan varma että myös kuudes varsa tulisi olemaan tamma. Minun oli tarkoitus käydä katsomassa varsaa ihan paikan päällä Suomessa, mutta harmillisesti kiirettä pukkasi jatkuvasti enkä töiltä ehtinyt millään käydä Suomessa. Aika lensi kuin siivillä ja pian sain Otterilta soiton että orivarsa oli vieroitettu emästään edellispäivänä. Tietenkin olisin halunnut orivarsan heti lennätettävän Zonjietiin, mutta ymmärsin että pelokas orivarsa pitäisi ensin tutustuttaa traileriin ja matkustamiseen, joten siihen menisi vielä hyvin ainakin pari viikkoa, ellei kauemminkin, että orivarsa pystyttäisiin lennätettämään toiselle puolelle maapalloa.

Onneksi en ehtinyt lainkaan haikailemaan orivarsan perään sillä tallin arki piti kiireisenä, etenkin kun sairastelevia hevosia oli useampia ja uusia tallityöntekijöitä jotka tarvitsivat ohjausta. Kuukautta myöhemmin paperit pistettiin viimeinkin kuntoon, orivarsa sai terveen paperit eläinlääkäriltä ja pian varsa olikin jo matkalla Afrikkaan. Olin saanut Otterilta jo aikaisemmin viestiä että orivarsa oli harvinaisen rauhallinen eläin, joka viihtyi vallan mainiosti trailerissa tai stressaavassa ympäristössä. Eräänä päivänä hevostraileri sitten kurvasikin tallipihaan ja trailerista asteli ulos varsin komea orivarsa, joka uteliaana kuikuili ympärilleen. Luulin että ilmastonmuutos olisi orivarsalle stressaava, mutta päinvastoin! Jo heti ensimmäisenä päivänään orivarsa oli kuin kotonaan ja muutti heti lauman nokkimisjärjestyksen ottaen itse johtajan paikan.