kwpn t. Pharida (i. Vizzini)

Kesäkuu 2018

Phardessa oli nuoresta iästään menestynyt erinomaisesti kouluratsastuksessa ja tamma oli hiljattain vetäytynyt pois kisaradoilta. Luonnollisesti oli aika miettiä Phardessalle ensimmäistä varsaa. Koska tamma oli luonteeltaan rauhallinen ja järkevä, niin toi se enemmän valinnanvapautta orin suhteen. Joskin Phardessa ei ollut rakenteeltaan aivan korrekteimmasta päästä, vaikka toki nätti tamma oli. Lopulta päädyimme Jasperin kanssa Vizzini nimiseen voikkoon oriin, joka oli ikäisekseen kehittynyt luonteeltaan.

Pistimme suunitelmat rullaamaan eteenpäin ja pian Phardessa oli tiineenä Vizzinistä. Alunperin Phardessan isästä, Phardantesta piti jättää kotiin kimo orivarsa, mutta kohtalo ei aivan suosinut ja saimmekin kimon tammavarsan, Phardessan. Tällä kertaa haaveilimme kimosta orivarsasta, tietysti voikolla värillä höystettynä. Kun Phardessa sitten varoi kauniin voikon tammavarsan, oli pettymys lievä. Se siitä orivarsasta, mutta ehkäpä tammavarsa kimoutuisi kasvaessaan.

Ristimme tammavarsan puolen vuoden iässä Pharidaksi. Pharida oli vanhempiensa tavoin hyvin rauhallinen ja kiltti, toisinaan hieman liiankin kiltti eikä aina osannut pitää puoliansa laumassa. Phardessan täyttäessä vuoden, ei kimoutumisesta ollut mitään merkkejä, tällöin koimme myös lievän pettymyksen. Kun Pharida täytti kaksi, oli tamma ruma kuin mikä, tällöin oli vielä turhan aikaista spekuloida mitään. Vasta kun Pharida täytti kolme ja oli edelleen sysiruma niin pettymys alkoi olla jo kohtalainen. Tammalla oli luonnottoman lyhyt selkä, pyöreä runko, jyrkkä, laskeva lautanen ja kaula toi mieleen epäilemättä akhalteken. Sentään jalat olivat hyväasentoset.

Kun pääsimme vihdoinkin aloittamaan ratsukoulutuksen, oli Pharida älykäs ja oppi nopeasti, mutta pian huomasimme että tammasta ei voisi millään tulla vanhempiensa veroista kouluratsua. Amatöörin silmissä Pharida ei ollut lainkaan hullumpi ratsu ja tamma osasi vahvasti asiat Vaativa A luokkaan asti. Tiukalla kurilla ja treenillä saimme Pharidan taidot hiottua maksimiin Prix St. Georges tasolle asti, joka on jo suoranainen ihme tamman rakenteella. No, ainakin tammalla oli luonne kohdillaan ja kenties jos valitsisimme orit viisaasti, olisi Pharidasta ainesta siitostammaksi. En voi vain käsittää mikä meni mieleen, sillä Pharida ei muistuta tippaakaan kumpaakaan vanhempaansa. Rehellisesti sanottuna en ole eläissäni tavannut yhtä rumaa puoliveristä kuin Pharida.

Toukokuu 2018

Olimme jo todella pitkään halunneet kimon orivarsan Phardantesta. Aiemmin Jiletta varsoi Phardantesta ruunikon tammavarsan, joka oli karvas pettymys. Varsa myytiin myöhemmin Belgiaan. Phardantelle ei ollut osunut sopivaa tammaa, joten jouduimme lykkäämään varsahaaveita, kunnes tapahtui Silvera. Silvera oli kuvankaunis rautias trakehnertamma, joka oli myös kolminkertainen mamma, jonka kaikki edelliset kolme varsaa oltiin myyty muualle. Silberakin kuului näihin hevosiin, joista haluttiin jättää varsa kotiin, joten Jasperin kanssa päätimme astuttaa Silberan Phardantella.

Tuumasta toimeen ja pian Silbera olikin jo kantavana. Tiineysaika meni kuin hujahtaen ohitse ja eräänä sumuisena aamuyönä tamma oli varsonut ruunikon tammavarsan. Olihan se hienoinen pettymys, taas tammavarsa mutta toisaalta ehkä tilanne ei olisi aivan toivoton. Parikuukautisena tammavarsa nimettiin Phardessaksi isänsä mukaan. Kun Phardessa täytti puoli vuotta, olimme varmoja että tammavarsa tulisi vaalenemaan iän myötä kimoksi. Phardessa oli niinkin nuoreksi varsaksi hyvin rauhallinen ja kärsivällinen luonteeltaan. Lisäksi tamma oli älykäs ja puuhaaminen Phardessan kanssa oli vähintäänkin miellyttävää.