Tibon van de Halor

KWPN, ori syntynyt 15.09.2016 koulupainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) rautiaankimo tobiano (ee/aa/GG/nT), 164cm 8v 01.12.2016 ko Grand Prix kasvattanut Zonjiet Stud KRJ-II (7,5 + 40 + 25 + 10 + 12 = 94,5p.)

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Kouluvalmennus - valmensi Nellyluccy Ndjozeojo
Tänään heti aamusta kun oli vielä viileätä, ratsukko olikin jo verryttelemässä minun pukiessa ratsastussaappaita jalkaan. Kimo puoliveriori oli vaikuttava näky verrytellessään kentällä. Ori askelsi tahdikkaasti ja taipui lähes joka suuntaan. Kun ratsukko oli tarpeeksi verrytellyt, niin oli aika siirtyä työskentelyyn. Pyysin kaksikkoa menemään muutaman kierroksen pidennettyä ravia uran sisäpuolella, jotta Tibon pääsisi mukaan valmennuksen tunnelmaan. Suoritus näytti varsin helpolta ja mutkattomalta, jota se myöskin oli, joten oli aika siirtyä itse tositoimiin.
Nyt oli aiheena hioa siirtymisiä passagesta piaffeen sekä toisin päin. Pyysin ratsukkoa tekemään siirtymisen myös uran sisäpuolella. Ensin ratsukko aloitti passagesta, joka sujui varsin kauniisti ja lennokkaasti. Muutaman askeleen jälkeen HM hidasti piaffeen. Pyysin ratsukolta sulavampaa siirtymistä ja lisää voimakkuutta askeleisiin, sillä edellisen suoritus vaikutti jotenkin laimealta. HM pyysi Kojootin passageen, jonka ori teki hyvin ilmavasti selvästi innostuessaan. Ratsukko teki harjoitusta muutaman kerran, kunnes pyysin heitä lopettamaan. Nyt heidän oli tarkoitus jatkaa siksak-kuvioisessa laukassa aloittaen kentän toisesta päästä lyhyeltä sivulta. Ratsukko teki työtä käskettyä ja ori tanssahteli keskikentällä kuin vanha tekijä. Vasta suorituksen loppupuolella orilla meni selvästi pasmat sekaisin ja viimeisillä askelilla ori kompuroi hieman. Ratsukko toisti harjoituksen ja tällä kertaa suoritus meni täysin nappiin.
Valmennuksen viimeisen vartin aikana pyysin ratsukkoa vielä taivuttelemaan ympyröillä, jonka jälkeen annoin luvan siirtyä loppuverryttelyihin. Hyvästelin ratsukon ja sanoin että voin tulla valmentamaan joskus toistekin, vastapalvelusta vastaan.

Kouluvalmennus - valmentajana creimeide
Tibonn valmennuksessa oli tarkoituksena keskittyä reagointinopeuteen, sillä HM oli kertonut orin olevan usein vähän tahmea. Heti verryttelyssä annoin valmennuksen tärkeimmäksi ohjeeksi säilyttää eteenpäinpyrkimyksen ja avuille reagoimisen hyvänä: ellei ori reagoinut heti, muistutus kannuksilla tai raipalla avun tehostamiseksi. Alkuun verryttely tapahtui vain reippaan käynnin ja ravin muodossa tehden voltteja ympäri kenttää pyrkien asettamaan orin kauniisti ja ennen kaikkea liikkuumaan omalla moottorilla.
Laukkaan päästessä Tibon olikin jo herkistynyt oikein mukavasti! Jatkoimme avuille reagoimisen varmistamista siirtymisillä. HM ja Tibon teki ensin ravi-seis-ravi siirtymisiä, joiden sujuessa ilman käyntiaskeleita pyysin tekemään muutaman toiston laukka-käynti-laukka ja sen jälkeen toistot laukka-seis-laukka siirtymisillä. Olin erittäin tyytyväinen näkemääni; viimeinen toisto sujui hienosti ja laukka nousi todella upeasti ylämäkeen. Jarrut Tibonlla meinasi olla vähän liiankin tehokkaat eikä laukasta pysähtyminen näyttänyt niin sulavalta kuin saattoi toivoa, mutta päivän pääasiallinen tavoite eteenpäinpyrkimyksen kanssa oli saavutettu.
Jatkoimme työskentelyä vielä laukassa laukanvaihtojen kanssa. Tehtävänä oli laukata keskilaukkaa muuten, mutta siirtyä pitkällä sivulla lisättyyn laukkaan ja pituushalkaisijalla tehdä kuuden vaihdon sarja askeleessa. Vaihdot sujuivat hyvin, mutta lisätyn laukan ja keskilaukan ero jäi alkuun turhan vaisuksi. Kannustettuani parin toiston ajan ratsukkoa eroa alkoi tulla lisää ja saatoin lopettaa valmennuksen laukan osalta tähän ollessani tyytyväinen viimeiseen suoritukseen. Valmennuksen loppupuoliskolla teimme ravissa avo- ja sulkutaivutuksia ensin parin kierroksen ajan niin, että pitkät sivut mentiin avotaivutuksessa ja lyhyt sulku. Vaihdoimme parin toiston jälkeen tehtävän toisin päin. Avotaivutukset sujuivat sulkutaivutuksia paremmin, vaikka ensimmäisillä avopätkillä takaosa meinasikin alkuun karata vähän uran ulkopuolelle. HM sai korjattua kuitenkin takaosan näppärästi uralle. Taivutuksien jälkeen Tibon oli jo aivan hikinen ja valmennus oli kestänyt lähes tunnin, joten annoin ratsukon verrytellä itsenäisesti ja päätin valmennuksen pieneen loppupalautteeseen. Tsemppasin jatkamaan orin herkistelyä, sillä muutoin ratsukosta olisi jo vaikka mihin!

Historia
Orivarsan syntymä oli tarkoin mietitty. Orin emänä oli tuore siitostamma, kuvankaunis kimo Woretje Z joka ei ollut aiemmin varsonut. Isäoriiksi valikoitiin pienen harkinnan jälkeen nuori Tibous Z joka oli vasta hiljattain päättänyt kisauransa. Emälinjassa oli vahvasti periytynyt kipakka luonne ärtyisältä pienikokoiselta tammalta, emänemältä Worjenetelta joka oli jälkeläisineen tuonut tallin arkeen jo ihan riittävästi harmaita hiuksia. Woretje oli tismalleen emänsä kopio mitä luonteeseen tuli, mutta oli sentään perinyt isänsä korrektin rakenteen. Tibous oli sentään luonteeltaan hyvätapainen ja tietenkin toivoimme että varsa perisi sekä isänsä kirjavan värityksen että luonteen.
Woretjen tiineysaika ei sujunut oikein niin rauhallisesti kuin talliväki olisi toivonut. Odotetusti tamma ei rauhoittunut mahan kasvaessa josta syystä kantavaa tammaa jouduttiin liikuttamaan päivittäin sallituissa rajoissa jotta tamma ei hajoittaisi paikkoja. Woretje oli lievästi sanoen tympääntynyt ja tiineyden loppupuolella tammasta tuli kovin kärttyisä. Kun laskettu aika sitten koitti oli koko talliväki pitämässä vahtia tamman karsinalla vuorotellen. Aamuyöstä Woretje oli puksauttanut rautiaankirjavan orivarsan, joka vaikutti kaikintavoin terveeltä. Eläinlääkäri antoi kaksikolle terveen paperit. Orivarsa vaikutti varsin tyyneeltä ja seuraavien viikkojen aikana huomasimme miten äidin rooli vaikutti Woretjeen. Tamma tuntui hyväksyvän äidillisen puolensa. Olimme varautuneet pahimpaan ja jos tamma ei olisi suostunut imettämään varsaansa, oli jo keinoemä mietitty varalle.
Pian päivät muuttuivat viikoiksi, viikot kuukausiksi ja orivarsa olikin jo pian täyttämässä vuoden. Vielä ei karvapeitteessä näkynyt merkkejä mahdollisesta kimoutumisesta. Orivarsa osoittautu emänsä luonteen vastakohdaksi ja oli silloisista nuorikoista ehdottomasti hyvätapaisin hevonen. Kun orivarsa viimein täytti vuoden niin oli aika miettiä nimi varsalle. Toistaiseksi olimme kutsuneet varsaa Täpläksi johtuen kirjavasta värityksestä, mutta se ei oikein ollut sopiva nimi. Perinteen mukaan orivarsan nimettäisiin isälinjan mukaan ja tammavarsat emälinjan. Pitkän harkinnan jälkeen päätimme ristiä orivarsan Tibon van de Haloriksi. Kuukausi vuotispäivän mukaan alkoi Tibon osoittaa kimoutumisen merkkejä ja puolitoistavuotiaana ei ollut enään epäilystäkään orin kimoutumisesta. Kun Tibon sitten täytti kolme vuotta päätimme viedä nuoren oriin geenitestattavaksi. Testeistä kävi ilmi että Tibon olisi homotsygoottikimo. Tiesimme toki että se oli mahdollista, mutta se mahdollisuus oli noin kolmen prosentin luokkaa.