Zoa Ashbeen haastattelu

  • Haastattelijana heti palkintojenjaon jälkeen toimi Sarah Bouque.

”Hei ja suuret onnittelut, Zoa Ashbee, tänään aivan mahtavasta radasta ja päävoitosta! Yleisö on ratketa liitoksistaan erittäin yllättävän ja hurmaavan kaksikon esityksestä. Miltä nyt tuntuu?”

”Suuret kiitokset!” Zoa huohottaa aavistuksen hengästyneenä kunniakierroksesta. ”Ja ai kamala, miltäkö tuntuu? Kauhean vaikea sanoa! Jotenkin vähän uskomattomalta, että me oikeasti tehtiin se, ja vielä ihan ensimmäisellä osallistumiskerralla. Hyvältä siis, sanoisin”, nainen nauraa.

”Teitte tosiaan todella nopean ja henkeäsalpaavan oikovan radan, mutta rohkeat tievalinnat kannattivat! Miten olit alunperin suunnitellut, että lähdet arvoluokkaa ratsastamaan?”

”Rehellisesti sanottuna mitään varsinasta suunnitelmaa ei ollut. Chirp oli jotenkin aavistuksen hitaalla päällä erikoisluokassa, ja ajattelin sitten meneväni lähinnä mahdollisimman puhdasta rataa. Sitten se ottikin oikein kunnon lähdön ja totesin, että antaa nyt sitten mennä jos haluttaa. Ja sitten mentiinkin! Ei minun paljon muuta tarvinnutkaan tehdä, kuin roikkua mukana ja osoittaa seuraava este, Chirp hoiti loput itse”, Zoa hymyilee taputtaen ratsastettavaansa.

”Lähtönne oli aika alkupäässä ratsukoita. Miltä tuntui katsella, kun muut ratsukot toinen toisensa perään yrittivät aikaanne kiriä, muun muassa Hopealinna ja Kristensen tulivat todella lähelle?”

”Kuumottavalta”, nainen hihkaisee. ”Monesti olin ihan varma, että nyt menee joku ohi, enkä toki suotta. Upeita ratoja oli kerta toisensa jälkeen useita. Jokaista jännitin erikseen sekuntikelloa tuijottaen sormet ristissä.”

”Voitto pysyi Isossa-Britanniassa, mistä itsekin paikallisena olen tietenkin iloinen… Luuletko, että sillä, ettei teidän tarvinnut tehdä pitkää ja uuvuttavaa kisamatkaa ennen näin tärkeitä kilpailuita oli jotain vaikutusta tänään täällä nähtyyn menestykseen?”

”Voi kyllä varmasti oli! Chirp on vielä nuori, vajaa kuusivuotias ja siihen päälle vielä melko kokematon pitkän matkan matkustaja, joten epäilen vahvasti, että ei olisi näin hyvin mennyt jos oltaisiin tultu pidemmän matkan takaa.” Zoa järkeilee nyökytellen.

”Haastattelin jo ennen kisoja Elise Venniä. Te olette molemmat Kalon Stablesilta. Näemmekö ensi vuoden kilpailut kenties siellä vai jossain muualla?”

”Niin paljon kuin haluaisinkin sanoa, että Kalonissa kisataan, niin ei, siellä ei aivan puitteet riitä”, Zoa naurahtaa, ”mutta Vennin rouva tuntee onneksi muutamankin mahdollisen järjestyspaikan omistajan, joten eiköhän toivottavasti myös ensi vuonna saada Brittikisat”, nainen myhäilee ja toivoo, ettei ’Vennin rouva’ ota nokkiinsa lupailustaan.

”Ihana kuulla. Mitä osaisitte kertoa meille Casually Mocking Chirpistä? Ponivoittajaa Power Jumpissahan ei olla nähty sitten vuoden 2015 Pony Power Jump -mestaruuksien. Mikä etu ratsuponeilla on näillä radoilla isoihin puoliverisiin verrattuna?”

”Chirp on ruotsalaista tekoa Hästgård Holmqvistista. Sen vanhemmat on molemmat estepainotteisia, mutta tunnettuja nimiä löytyy enemmän emän puolelta. Tammahan toimii mahdottoman hyvin tilanteessa kuin tilanteessa ja kääntyy vaikka kolikon päällä. Se ratsuponin vahvuus puoliveristen joukossa taitaakin varmaan olla. Pienempi koko kun mahdollistaa huimat mutkat.”

”Aiotteko lähteä myös vuoden 2023 kilpailuihin puolustamaan ansaittua perintökruunua?”

(Zoalta pääsee hieman tilanteeseen nähden epäkorrekti tyrskähdys.) ”Totta kai! Jos ei minun toiveestani niin ainakin tallilaisten painostuksesta. Pitää vaan katsoa joku sopiva ratsu treeneihin, ehkä sillä kertaa hevoskokoinen?”

”Sitä sanotaan, ettei PJ-voittajan elämä tule olemaan enää entisensä… Mitä luulet, millä tavalla mestaruus tulee näkymään tai vaikuttamaan vastaisuudessa, muuttuuko jokin nyt tämän myötä?”

”Luultavasti ei, vaikka ehkä se voikin mahdollistaa entistä parempia hevosdiilejä. Vaikka Elisellä taitaa kyllä mennä kuppi nurin, jos nyt päätän vaihtaa paikkaa”, Zoa hekottaa, toivoen jälleen, että toimittajalla on mielikuvituksellinen kirjoittajan kynä hänen lausahduksiensa värittäjänä.

”Entä miten ihan lähitulevaisuudessa, tänään, ilta jatkuu? Saako Chirp ansaitsemansa hemmottelun? Ja entä ratsastaja itse, aiotko lähteä vielä after ride -juhlille kohottamaan kaikkein korkeinta maljaa?”

”Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö saisi hemmottelua. Ainakin Chirpin omistaja hyppi siihen malliin katsomossa, että luultavasti hänen toimestaan viimeistään on luvassa prinsessakylvyt sun muut tähdelliset”, Zoa vastaa viitaten tamman ”omistajaan”, 6-vuotiaaseen Harleyyn. ”Minut nähdään ehdottomasti after rideilla! Pitäähän sitä kerran elämässään vähän nauttia tälläisestä”, Zoa hymyilee.

Haastattelun vastaukset antoi ja artikkelin kuvan on tehnyt © VRL-14837

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *