Fortunata

KWPN, tamma syntynyt 14.06.2017 koulupainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) cremello (ee/Aa/CrCr), 162cm 8v 12.10.2017 ko Grand Prix kasvattanut A. Funar KRJ-II (4,5 + 40 + 16 + 20 + 15 = 95,5p.) KWPN-II (3 + 1 + 40 + 8 + 20 + 5,5 = 77,5p.)

Jälkeläiset

Sukuselvitys

Fortunata polveutuu puhtaasti Etelä-Afrikkalaisesta suvusta ja on ihme että tamma täytti laatuvaatimukset kwpn rekisteriin. Jos sukua tutkii lähemmin, huomaa että tamma on niin sanotun värijalostuksen tulos, jonka perimmäisistä polvista löytyvät ne tutut vanhat kantahevoset, jotka aivan varmasti tietää jokainen puoliverikasvattaja. Fortunatan ensimmäisestä kahdesta polvesta ei löydy ainuttakaan normaaliväristä hevosta, värijalostuksesta huolimatta suvussa ei ole lainkaan hassumpia kouluratsuja. Itse Fortunata syntyi Brasiliassa, Etelä-Afrikkalaisista juurista huolimatta. Tamman emätamma myytiin kantavana Brasiliaan, josta Fortunata sai alkunsa.

Isä Olympic oli pienikokoinen harvinainen perlino ori, joka oli luonteeltaan tyypillinen ori, kuumapäinen jossa näkyi selvästi täysiverisen vaikutus. Olympic ei ollut rakenteeltaan se kaikkein kaunein eläin tai edes hyvärakenteisin, mutta orilla oli hyvin älykkäät ja suuret silmät jotka saivat kenen tahansa polvet veteliksi. Olympicilla oli näyttävät, sulavat liikkeet ja taitoa löytyi Vaativa A radoille asti. Kuumapäinen ori ei kuitenkaan ollut helpoin kisakumppani ja kisasuorituksissa näkyi paljon vaihtelua. Sopivaa ratsastajaa oli vaikea löytää orille ja lopulta Olympic kilpaili vain harvakseltaan. Kasvattaja halusi aivan välttämättä käyttää oria jalostuksessa, joten Olympic toimi pari kautta aktiivisesti siitosorina jonka jälkeen ori ruunattiin tasaisemman luonteen toivossa.

Isänisä Ferdor oli afrikkalaista syntyperää oleva voikko ori, joka oli hyvin pitkälti Olympicin kaltainen, eli kuumapää. Ferdor ruunattiin neljän vuoden iässä, jonka myötä hevosen luonne tasaantui huomattavasti. Ennen ruunausta Ferdorista otettiin talteen muutama pakaste myöhempää käyttöä varten. Ferdor oli lahjakas ratsu, jolta löytyi potentiaalia niin koulu- kuin esteradoillekin. Ori oli rohkea esteratsu ja kouluradalla kuuliainen, jonka suoritukset olivat aina varmoja. Ratsukko kilpaili usean vuoden ajan kohtuullisen hyvällä menestyksellä molemmissa lajeista.

Isänemä Flow oli kaunis siropiirteinen voikko täysiveritamma, joka tuotiin Yhdysvalloista Etelä-Afrikkaan viiden vuoden iässä. Flow oli puhtaasti ratsusukuinen tamma ja polveutui vieläpä harvinaisesta voikosta linjasta, joka oli yksi syy tamman ostoon. Ei tiedetä millainen tamma oli ratsuna, sillä Flow oli puhtaasti siitostamma. Tamma oli hyvin hedelmällinen ja varsoikin lähes vuosittain. Flow oli myös hyvä periyttäjä, jonka jälkeläiset ovat perineet emänsä sirouden, mutta myös täysiverisen temperamentin.

Emä Zafira on kaunis afrikkalaissyntyinen pienikokoinen ruunivoikko tamma, joka on koko ikänsä toiminut siitostammana. Tamma on hyvin lempeäluontoinen ja rohkea eläin, joka on myös nöyrä ja kuuliainen ratsu. Nämä piirteet ovat periytyneet myös jälkeläisille riippumatta orin luonteesta. Tämä olikin yksi syy miksi Zafira päätettiin astuttaa kiivasluonteisella Olympicilla. Zafira myytiin pian astutuksen jälkeen, sillä tamma ei lopulta sopinutkaan tallin jalostussuunitelmiin linjojensa vuoksi jotka olivat jo tarpeeksi edustettuna tallista. Zafira myytiin Brasiliaan harrastajalle, joka ihastui täysin ruunivoikkoon tammaaan.

Emänisä Emilio oli voikko saksantuonti. Ori myytiin huomattavaan summaan Etelä-Afrikkaan vieroitusikäisenä. Emilio polveutui voikosta orista, joka oli tunnettu Grand Prix tason kouluratsu. Orissa itse riitti myös liikettä ja näyttävyyttä, josta kaavailtiin omistajalle aikoinaan uutta kouluratsua. Emilio oli epäilemättä lahjakas ja vielä päälle hyväluontoinen, täydellinen kisahevonen joka vielä menestyikin Afrikassa! Ratsukko kilpaili aktiivisesti ja sana voikosta saksalaissyntyisestä orista levisi nopeasti puoliverikasvattajien keskuudessa. Kun Emilio sitten siirtyi jalostuskäyttöön, riitti orilla kysyntää. Hyvärakenteinen ori osoittautui myös hyväksi periyttäjäksi.

Emänemä La Vista oli vain 150cm korkea puoliveritamma, jolta löytyi sisua sitäkin enemmän. La Vista oli hyvin kipakkaluonteinen ja ailahtelevainen, joka ei tullut toimeen oikein kenenkään kanssa. La Vista polveutui paikallisista linjoista ja tamma päätettiin jättää siitostammaksi kotiin huolimatta siitä että tamma ei ollut kovin hyvä emätamma. La Vista oli kuitenkin hedelmällinen ja tiinehtyi hyvin. Harmillisesti kuitenkin tamma menehtyi ennenaikaisesti toista varsaa varsoessaan, jossa menehtyi myös itse varsa. La Vista jätti jälkeensä kaksi varsaa, jotka ovat onneksi perineet isänsä luonteen.

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Historia
Olin jo pitkään etsinyt voikkoa puoliveritammaa, mutta etsinnät eivät olleet tuottaneet tulosta. Olin jättänyt monia ilmoituksia eri palstoille, ilmoitustauluille ja jopa levittänyt sanaa puoliveripiireissä. Elokuu oli juuri vaihtunut syyskuuksi kun sain soiton tuntemattomasta numerosta. Paljastui että soittaja oli eräs romanialainen puoliverikasvattaja, jolle oli vuosi sitten syntynyt cremello tammavarsa. Emä oli harmillisesti menehtynyt synnytyksessä, mutta orvoksi jäänyt varsa oli sitkeä ja jäi henkiin, vaikka alkuun olikin ongelmia pulloruokinnan kanssa. Herra Funar kertoi tammavarsan olevan rohkea ja nimen tarkoittavan onnea, joka viittasi varsan syntymään ja selviytymiseen. Nähtyäni kuvia varsasta olin täysin myyty. Linjoiltaan tammavarsa oli täysin sitä mitä Zonjietissa tarvittiin, riittävän vierasta verta, jossa kuitenkin virtasi kouluratsujen veri. Kuten olettaa saattaa, tuplavoikon varsan hintapyyntö oli katossa. Mutta tällä kertaa hinta ei ollut esteenä. Kun paperit saatiin kuntoon, lennätettiin varsa Zonjietiin jonne tammavarsa kotiutuikin yllättävän nopeasti vaikka ilmastonmuutos oli rankkaa kylmän ilmaston vaihtuessa lämpimään ilmastoon.

Pian kaikille selvisi että Fortunata oli varsinainen säheltäjä ja kun katseli tamman menoa laitumella tai tarhassa, hirvitti miten cremello tamma tulisi pärjäämään ikinä kouluradoilla jos tamma kompuroisi jokaiseen kivenmurikkaan tai juurikkoon. Siitä alkoi pitkä prosessi. Heti ensi alkuun etsittiin mahdollisimman epätasainen laidun ja toisekseen tamman kanssa käytiin säännöllisesti maastoilemassa, jotta Fortunatan varmajalkaisuus lisääntyisi. Edistyminen oli hidasta eikä haavereilta säästytty, mutta ajan saatossa alkoi edistystä näkyä ja hiljalleen etenimme myös ratsukoulutuksessa haastavimpiin asioihin kun pystyimme olemaan varmoja että tamma ei sotkeentuisi omiin jalkoihinsa. Lievästi sanoen olimme helpottuneita mun viimeinkin tulos oli haluttu. Ei Fortunataa enään edes voinut uskoa siksi kömpelöksi hevoseksi mitä se oli meille saavuttuaan. Se kaikki kärsimys oli ehdottomasti vaivan arvoista.

Varsakuulumisia
Ennen kisauran alkua Fortunata päätettiin astuttaa kerran. Olimme päätyneet Jasperin kanssa siihen että käyttäisimme jotain tilan omaa oria. Valinta oli hyvin selvä ja lopulta isäoriksi valittiin kimo Neverending Land, joka oli sillä hetkellä ehdottomasti tilan lupaavimpia oreja. Kauniista tuplavoikosta tammasta odotettiin paljon ja erityisesti jännitti se, olisiko tamma hyvä emä. Fortunata tiinehtyi heti ensimmäisellä yrittämällä eikä tiineysaikana ilmennyt mitään ongelmia. Eräänä aamuyönä tamma oli varsonut kauniin tammavarsan joka todettiin myöhemmin terveeksi ja samalla Fortunata näytti olevan hyvä emätamma. Alunperin ihastuttava tammavarsa haluttiin jättää kotiin, mutta tammavarsan kasvaessa täysikasvuisen hevosen mittoihin, jouduttiin harmillisesti tammavarsa myymään. Fantoraksi ristitty tammavarsa myytiin Hollantiin Rêve de Haussea nimiselle tallille, jonka kanssa olimme ennenkin tehneet yhteistyötä.

Seuraavan kerran Fortunatan varsottamista mietittiin vasta kun tamman kisaura oli saanut jonkinlaisen päätöksen. Tällä kertaa oli selvä että emme tulisi pitämään tulevaa varsaa kotona. Isäoriksi päätettiin pienen harkinnan jälkeen tilan oma ori, Boticelli. Jännitimme kaikki mitä tulevasta varsasta tulisi. Perisisikö varsa emänsä voikon värityksen lisäksi myös kirjavuuden? Kukaan ei uskaltanut sanoa ääneen sitä mitä kaikki pelkäsivät. Jos syntyisi kirjava tammavarsa, niin jokainen tiesi että halusin silloin jättää varsan kotiin. Helpotus oli suuri kun Fortunata varsoi orivarsan. Tietenkin kiinnyin suloiseen orivarsaan, mutta suunitelmat pitivät ja varsan kasvaessa vieroitusikään myytiin orivarsa lopulta Suomeen tutulle kasvattajalle.

Kolmatta varsaa miettiessä suunnittelimme vihdoinkin että jättäisimme Fortunatasta varsan kotiin. Orivalinta oli hyvin selvä. Zonjietissa asui juuri silloin upea cremello oldenburgori Paraxis (joka myytiin myöhemmin). Näin mahdollisuuden tuplavoikkoon varsaan, joten orivalinta oli sillä selvä. Tälläkin kertaa tiineys sujui hyvin ja Fortunata varsoi terveen orivarsan, joka ristittiin vuotiaana Paradoxiksi. Kun tila päätti karsia hevosia, jouduttiin punnitsemaan uudelleen kannattiko sen hetkisiä nuorikkoja pitää. Paradox oli kääntynyt jo nelivuotiaaksi ja orivarsa oli hyvin lupaava. Haikein mielin kuitenkin päätimme myydä Paradoxin. Ehkäpä tilanne olisi seuraavana vuonna se että saisimme viimeinkin varsan kotiin Fortunatasta.

Onni ei suosinut neljännenkään varsan kohdalla sillä kyseinen varsa lähti tilausvarsana Alankomaihin. Seurasimme etäältä varsan kasvamista ja ihailimme miten hieno ori hevosesta oli kasvanut. Kun meille tuli mahdollisuus ottaa tamamavarsa Philemonista, oli päätös selvä. Se hieman laimensi sitä surua että meillä ei ollut vieläkään varsaa kotona kasvamassa Fortunatasta. Fortunata oli tällöin jo ehtinyt kunnioitettavaan ikään eikä tamman varsottaminen ollut päällimmäisenä mielessä, mutta koska tamma oli terve niin lopulta päädyimme Jasperin kanssa varsottamaan Fortunatan vielä viidennen kerran. Tilan orikanta oli sillä hetkellä hieman huono ja hetken mietimme etsisimmekö orin muualta. Namibia oli kuitenkin Namibia, puoliveripiirit olivat hyvin rajalliset ellei halunnut lähteä Eurooppaan josta olimmekin valtaosan hevosista hankkinut. Hiljattain tilalle oli saapunut uusi hollantilaisori, Ravioli, joka oli vielä nuori ja kisaura vasta alussa. Tiesimme että olisi riski käyttää niin nuorta ja kokematonta oria, mutta toisaalta Fortunata oli jo kokenut siitostamma. Fortunata varsoi kauniin orivarsan ja tällä kertaa olimme vakaasti päättänyt jättää kyseisen varsan kotiin. Fortunata toipui hyvin tiineydestä, vaikka vieroitus osoittautui tällä kertaa astetta haastavammaksi, mutta hiljalleen saimme kaksikon erotettua toisistaan. Kun orivarsa täyti vuoden, olisi sille jo pitänyt keksiä nimi mutta kukaan ei keksinyt sopivaa nimeä joten päätimme lykätä nimeämistä. Onneksi nimeämisellä ei ollut kiire, parin kasvatin kohdalla oli sattunut niin että varsa oltiin nimetty vasta kolmivuotispäivänä.