Toimittaja kierteli kisaan valmistautuvien ratsukoiden joukossa ennen Power Jumpin kisaviikonloppua 30-31.7.2021 ja pyysi heiltä haastatteluja. Tässä otteet:
1. Kertokaa hieman itsestänne viikonlopun esteratsukkona. Kuka olette ja mistä tulette? Kuinka päädyitte tänään tänne tämän vuoden kisoihin?
SM: ”Meidän tiimi tulee vajaan tunnin päästä Helsingistä, Nevannon pienestä kaupungista, jossa me pidetään päämajaa perheen omalla tilalla. Tämä mun vieressä oleva Esko eli D.E. Dostoevsky, meidän päätähtemme, on viisivuotias budjonnynhevosori, jonka kanssa me ollaan pidetty yhtä siitä saakka kun sen ostin kasvattajalta Domenica Estatesta. Itse olen Sierra Monterrosa ja nyt Eskon kanssa esteratsastuksestakin kiinnostunut kandiopiskelija. Me päädyttiin Power Jumpiin ihan silkasta mielenkiinnosta, tottakai hienot kilpailut muutenkin houkuttelivat ja koska mä koin, että ori on valmis kokeilemaan siipiään täällä, päätin ilmoittaa meidät mukaan.”
AK: ”Elikkä siis, olen Alex Kristensen, 26-vuotias muunsukupuolinen esteratsastaja; alunperin Tanskan maalta, mutta nykyisin asustan vakituisesti Belgiassa. Olen myös edustanut Belgiaa nyt parin vuoden ajan eri arvokilpailuissa, mukaan lukien Power Jump 2020 ja 2021. Opiskelen Maastrichtin yliopistossa, mutta muun aikani käytän hevosten parissa, sekä tehden osa-aikaisia töitä tatuoijana. Olen ratsastanut noin kymmenisen vuotta, mutta virallisesti ensimmäisen oman hevoseni, se olisi siis Orange Wood’s Lovemix Z, ostin vuonna 2018. Se on ollut mun kilparatsu siitä hetkestä lähtien, kun tamma aloitti ratsukoulutuksensa. Kun mulle siunaantui pari muutakin korkean tason kilpapuoliveristä, niin eihän mulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ottamaan osaa kansanvälisillä kentillä. Miten se sanonta menee… Ei ole lahjahevosen suuhun katsomista? Niin, niinhän se on.”
OK: ”Olen Oliver Koosch ja ratsastan erikoisluokassa Dragonfruit v. Helmwald -nimisellä kimolla orilla. Hevonen on hyvän ystäväni Naellan omistuksessa, mutta minä olen kilpaillut ”Dracon” kanssa omistajan pyynnöstä. Edustan kilpailuissa Suomea tiimimme mukana, vaikka isäni onkin hollantilainen ja Alankomaiden edustus oli toinen vaihtoehtoni. Päädyimme osallistumaan tänä vuonna Power Jumpiin, koska Draco tuntui valmiilta koitokseen.”
2. Miten olette valmistautuneet kisoihin? Onko tuntuma hyvä vai onko treeneissä tullut vastoinkäymisiä?
SM: ”Treeni on kulkenut kotipuolessa hyvin, mutta hevosrintamalla tapahtuneet sekä iloiset että vähän surullisemmatkin tapahtumat ovat vaikuttaneet omaan keskittymiseen. Esko tuntuu kuitenkin olevan hyvässä kunnossa ja paljon paremmassa mielentilassa kuin omistaja [kiusallinen naurahdus, miksi piti sanoa noin?]. Meidän valmentaja on tehnyt hyvää työtä orin kanssa niin kentän laidalta kuin selästä käsinkin, ja iso kiitos meidän treenien sujuvuudesta ja kisavalmiudesta kuuluu ehdottomasti hänelle – ilman Milenaa ei varmastikaan oltaisi oltu tässä kunnossa kisoihin. Tottakai mukaan on mahtunut huonompia päiviä myös Eskolta, mutta kyllä se suurimmaksi osaksi on toiminut loistavasti.”
AK: ”Noh, Power Jumpiin tulee valmistauduttua siis koko vuosi. Sehän on esteratsastuksen huipputapahtuma, ja kaikki muu on tavallaan treenaamista sitä varten. Meillä ei viime vuoden kisoissa mennyt kovin hyvin, 6. sija oli paras mihin itse ylsin, ja se jätti vähän lattean maun suuhun. Kisojen jälkeisen levähdyksen jälkeen lähdettiin tietty heti hiomaan tuntumaa ja erilaisia esteitä – ratasuunnittelijoilla kun tuntuu olevan innokas mielikuvitus – ja Kalla Cupissa päästiin jo voittoon asti. Ikävä kyllä meidän vuosi on kuitenkin ollut aika tuulta vastaan painamista, ja kvaalikilpailuissa oli kyllä niin läheltä piti -tilanne, ettei oltais edes Power Jumpiin asti päästy. Mutta kyllä tää tästä, mä luotan mun ratsuihin!”
OK: ”Draco on saanut lomailla kesäkuussa ja kuunvaihteessa kävimme hyppäämässä Pariisin kisaviikolla muutaman luokan. Sen jälkeen olemme valmistautuneet lähinnä kotona itsenäisissä treeneissä, jotka ovat sujuneet ihan hyvin. Tallin tammojen kiimat ovat toki olleet nuorelle orille hankala paikka, mutta hyppääminen on onneksi motivoinut keskittymään työntekoon.”
3. Oletteko ensimmäistä kertaa Power Jumpin radalla? Jos kyllä, jännittääkö?
SM: ”Kyllä, ensimmäistä kertaa ollaan täällä. Mä kilpailin pääosin kouluratsastuksessa ennenkuin edellinen kilpahevonen jäi eläkkeelle, joten tällaiset isot estekarkelot ovat kyllä jääneet väliin. Enpä olisi edes uskonut vuosi sitten että oltaisiin täällä tänä kesänä! Tietynlainen kisajännitys on säilynyt vuosien varrella mukana joten myös nyt on sellaista ilmassa, enemmänkin oman suorituksen ja osaamisen puolesta – tämä hevonen varmasti selviytyy hyvin.”
AK: ”Ensimmäistä kertaa ei todellakaan olla, mä olin mukana Lovelyn kanssa vuonna 2019, kun viimeksi oltiin täällä Auburnissa. Mutta vaikka ei ensimmäinen kerta olekaan, eikä itseasiassa toinenkaan, niin aina jännittää. Mua jännittää ennen jokaista luokkaa, oli sitten mitkä tahansa kisat, ja etenkin tällaisessa kansainvälisessä tapahtumassa, jossa on monia huippuratsastajia menossa mua vastaan.”
OK: ”Olemme mukana ensimmäistä kertaa. Aiempina vuosina minulla ei ole ollut sopivaa ratsua. Ai jännittääkö? [naurahtaa hermostuneesti] No ei oikeastaan. Mulla on alla hyvät hevoset, joiden kanssa yhteistyötä on takana jo pidemmältä ajalta.”
4. Kenen luulette vievän voiton erikoisluokassa? Entä arvoluokassa?
SM: ”En osaa nimetä yksittäisiä henkilöitä tai ratsukoita, mutta mukana on todella hyviä parivaljakoita joihin olen törmännyt aiemminkin kilpailuissa, ja nähnyt heiltä erinomaisia suorituksia. Toisaalta olisi hienoa, jos molemmissa luokissa nähtäisiin kärjessä yllättäviä nimiä ja ehkä sellaisia henkilöitä, jotka eivät olisi koskaan uskoneet voittavansa Power Jumpissa. Ehkä jopa altavastaajia, se olisi mahtavaa.”
AK: ”On tässä parin vuoden aikana tullut nähtyä monia naamoja, jotka pärjäävät super hyvin etenkin erikoisluokassa. Nämä samat naamat kisaavat monissa muissakin suurkilpailuissa ympäri vuoden, ja tulee tutustuttua heidän ratsastukseensa, kun näkee sen omin silmin. Vaikka kovasti toivon omaa menestystä, niin kyllä uskon, että Amelie Chaput tulee loistamaan. Hehän voittivat viime vuoden erikoisluokan, ja tyylillä. Myös suomalaisia naamoja on meidän luokassa monta, ja Rósgarðurin tiimi tulee varmasti pärjäämään. He ovat nousseet nopeasti vuosien aikana kohti kärkeä. Tänä vuonna on paljon huippuratsukkoja starttaamassa. Sama pätee muihin luokkiin, ja uskon, että tänä vuonna kilpailu on tiukka, kun niin monta kansainvälistä tähteä nähdään mukana kisaamassa – mainittakoot nyt Mayerin porukat, joiden eräs nuori tamma asuu meidän tallilla, tietenkin Auburnin ratsastajat edustamassa koti-Suomeaan, sekä Tijs Schepper, jonka nousua olen kiinnolla seurannut, belgialainen kun on. Eikä saa unohtaa Orange Woodin edustajia; Billy Center on majoittunut meillä helmikuusta asti ja olen päässyt seuraamaan hänen ahkeraa treenaamistaan.”
OK: ”Taso on hirmuisen kova, en mä osaa lähteä nimeämään voittajia. Toki sitä toivoo itselle tai omalle tiimille, mutta on täällä listoilla monia muitakin hienoja nimiä. Huonoille täällä ei pääse ainakaan häviämään ja se on minusta tärkeintä.”
5. Ja lopuksi: miten ennustaisitte, että oma ratanne tulee menemään? Puhdasta nollaahan kaikki hakevat, mutta riittääkö se voittoon?
SM: ”En usko että pelkkä puhdas nolla tulee riittämään voittoon, sillä mukana on kovia ratsukoita ja edessä on ehdottomasti tiukka taistelu ajan kanssa. Omalla radalla pyritään tottakai nollasuoritukseen, mutta olen itse tyytyväinen vaikkei sijoituttaisikaan, kilpailut ovat joka tapauksessa hyvä kokemus ja tunnelmaan pääsee, vaikkei voitettaisikaan.”
AK: ”Mun tammoista en uskalla ennustaa yhtään mitään, molemmat on täysiä sekopäitä. Viime vuonna Kiss – siis Orange Wood’s Xiganth – meinasi heittää mut useamman kerran selästä radan aikana, mutta silti 6. sijalle yllettiin. Tänä vuonna ei todellakaan pelkkä puhdas rata tule riittämään, siitä olen ihan varma. Erikoisempia esteitä pitää varoa, etenkin noita väripläjäyksiä, ja tiukkojen käännösten kanssa saa olla tarkka. Tullaan varmaan monia läheltä piti -tilanteita kokemaan viikonlopun radoilla.”
OK: ”Rata näyttää sopivan haastavalta ja tekniseltä meille Dracon kanssa. Dracolla on iso laukka, mutta uskon, että saan käännettyä sen meidän valttikortiksi, jos ori vain viitsii nostaa jalkojaan tarpeeksi ja saadaan puhdas rata. Ratamestari on tehnyt hyvää työtä!!”
Seuraavana haastattelussa ovat Aava Heljänne ja Nikolai Karevaara!
1. Kertokaa hieman itsestänne viikonlopun esteratsukkona. Kuka olette ja mistä tulette? Kuinka päädyitte tänään tänne tämän vuoden kisoihin?
AH: ”Öh tuota, olen Aava Heljänne, 16-vuotta ikämittarissa ja kisaan sataakahtakymppiä Malibu oxilla. Se on höm, miten sen nyt sanoisi kiltisti, hieman luonteikas täysverinen arabialaisori, jonka kanssa oon kasvattanut paljon harmaita hiuksia jo reilun puolentoista vuoden verran. Esteillä se ottaa helposti pellollisen herneitä nenäänsä, mutta rakastaa esiintyä ja on melkoinen showmies, joten toivotaan, ettei radasta tuu aivan täys floppi. Me tullaan Hamarasta ja päädyttiin tänne lähinnä öm, pakotettuna. Vertsu – siis Veronica Hamara ehdotti diiliä, jossa saan Malibun ylläpitoon, mutta kisaan aktiivisesti sen kanssa samalla.”
NK: ”Meidän kahden hengen parivaljakko ollaan ihan kotisuomesta mutta edustamme kylläkin rajanaapuria Venäjää, kaksoiskansalaisuuden etuja. Oon siis Karevaaran Nikolai, 27-vuotias urakilparatsastaja, ja tää mun vieressä seisova luottopeli sekä partner in crime on nimeltään Loge. Niin, saatatkin mielessäsi ihmetellä, miten lämminverinen ravihevonen on päätynyt näinkin tasokkaisiin estekisoihin? Noh, sitä minäkin äimistelen päivästä toiseen. Vaan eipä tuosta ole pitkäkään aika kun Logen isoäiti Balagur vallotti koulukenttiä ihan GP tasolla. Sukuvikaako? Kenties. Oon jo hetken alkanu epäilemään mitähän geenimuunnoksia ne siellä venäjällä on oikeen harrastellu…
Vitsit sikseen, eiköhän se oo ollu loppupeleissä Logen lahjakkuudesta ja meidän kovasta työstä kiinni. Me ollaan toistemme ainoat elämänpartnerit, ja voi pojat tähän tarinaan onkin mahtunut kaikenlaista. Esteratsastus on vahvasti meidän molempien veressä, joten oli ihan päivänselvää, että Power Jump mestaruus on se meidän päämäärämme. Kaikki tiet on johtanu näihin kisoihin.”
2. Miten olette valmistautuneet kisoihin? Onko tuntuma hyvä vai onko treeneissä tullut vastoinkäymisiä?
AH: ”Treenit on menny vähän vaihtelevasti, Malibu kun vietti alkuvuoden lähinnä sairastellessa ja ähkystä toipuessa. Käytiin myös Norjassa keräämässä esteluokista hylky ja eka ei hylätty, joten se aiheutti vähän lommoa meidän, tai siis mun suoritusvarmuuteen, mutta jos ei muuta, niin ainakin nyt on menny taas ihan hyvin ja hypättiin jopa uusi ennätys joku aika sitten. Muuten oripoika on viettänyt mukavaa elämää laitumella ja muutaman kerran viikkoon vähän rankempaa hyppäämistä ja paljon vauhtimaastoja.”
NK: ”Kuten joku tuolla aikaisemmin jo mainitsikin, niin kyllä se Power Jump on se endgame ja kaikki muu on vaan siihen valmistautumista. Kulunut vuosi on ollut meille kyllä aikamoinen rollercoaster: alkuvuosi meni kuin tuli hännän alla, mut viimeaikoina vauhti on kyllä hiipunut ja sen huomaa. Ehkä olisi pitänyt sittenkin ottaa lisää valmennuksia yksin harjoittelemisen sijaan. Tehtiin kyllä uutenavuonna lupaus ottaa kisa-asiat vähän rennommin vastaan, vaan nyt takaraivosta kuuluu sellasta stressinomaista paniikkihuutoa että vähän mietityttää kannattiko.”
3. Oletteko ensimmäistä kertaa Power Jumpin radalla? Jos kyllä, jännittääkö?
AH: ”Ollaan ensimmäistä kertaa, eikä toivottavasti viimeistä. Rehellisesti sanottuna, mä oon melkosen kauhuissani, mutta Malibua ei tunnu kiinnostavan hirveesti. Se nauttii vaan kun pääsee esiintymään. Ja Auburnin nätit tammatkin näyttää olevan hyvin mieleen.”
NK: ”Kyllä me jo viime vuonna osaa otimme. Aluksi oli suunnitelmissa osallistua erikoisluokkaan, vaan sattuneista syistä päädyimmekin hyppäämään ihan normirataa. Päästin me sijoituksissa just ja just puolikkaan paremmalle puolelle (18.sta) vaan kyllä sitä on siitä asti miettinyt oisko tulos ollut toisessa tilanteessa toinen. Ja kyllähän se jännittää, vaikkemme ensikertalaisia olekkaan! Ei niinkään se miten sijoitutaan, vaan ennemminkin se onnistutaanko me välttymään kauheimmilta virheiltämme. Isot kisat kuitenkin kyseessä, ja panokset suuret. Jos ei oo tyytyväinen omaan suoritukseen niin harmittaahan se, ihan varmasti pitkänkin aikaa.”
4. Kenen luulette vievän voiton erikoisluokassa? Entä arvoluokassa?
AH: ”Ööh, apua, ei kyllä mitään tietoa. Voittoa ja menestystähän sitä toivoisi kaikille, eniten toki itselle, mutta vaikea sanoa, kuka on päivän tähti. Auburnilaisillahan on tietysti kotikenttäetua puolellaan, mutta sen mitä olen muitakin joskus nähnyt, on odottettavissa paljon hienoja ja vauhdikkaita ratoja.”
NK: ”No sen jos sattuu arvaamaan niin parempi laittaa lottorivit tulille! Tänä vuonna on nääs niin kovaa tasoa, että voittaja voi olla valehtelematta ihan kuka vaan. Lähtölistoissa näkyy niin monia tuttuja nimiä, joilla on ollut ihan huikee kisaputki tänävuonna, että kyllä siitä voitosta pitää kynsin ja hampain tapella. Vähempi ei missään nimessä riitä!”
5. Ja lopuksi: miten ennustaisitte, että oma ratanne tulee menemään? Puhdasta nollaahan kaikki hakevat, mutta riittääkö se voittoon?
AH: ”Paha sanoa. Jos Malibulla on hyvä päivä, kyllä me varmasti maaliin asti päästään ja ihan reippaasti, mutta jos se on huono – en tosiaan halua ajatella sitä. Eli lyhyesti kai me tehdään parhaamme ja katotaan mihin se riittää. Jos menee huonosti niin ainakin ollaan yhtä julkista nolausta rikkaampia.”
NK: ”Nollasuoritus on tietysti meidänkin kisoissa aina se päämäärä, vaikka harvoin tuo toteutuukin. Tälläkin kertaa näyttää kyllä harmillisen epätodennäköiseltä, kun ratapiirron on noinkin haastavan näköinen. Pitää olla kyllä kaikki taivaan tähdet ja planeetat kohdillaan, ja sit vielä lisää, jos sellaisiin tuloksiin päästään. Noh, unelmoida saa. Nollat ei tietenkään tarkoita automaattisesti voittoa ja ihan sijoituksiin päästäkseen pitää kaiken olla ollu ihan just eikä melkein. Kyllä monen haave varmasti tulee perjantaina toteutumaan. Vaan me tästä lähetäänkin jatkamaan meidän voittosuunnitelman kaavailua. Ja hei, ihan helkutisti kisaonnea jokaiselle osallistujalle. Tehdään näistäkin kisoista unohtumattomat!”
Kertokaa hieman itsestänne viikonlopun esteratsukkona. Kuka olette ja mistä tulette? Kuinka päädyitte tänään tänne tämän vuoden kisoihin?
JA: Jes. Elikkä Jenna Ahmo ja ratsuna hollantilaistamma Amnesia At, eli Nesva. Kaparissa asustelen ja opiskelen, Nesva asuu naapurikaupungissa, Ansamaan tallilla. Tämä on meidän toinen kilpailukausi yhdessä.
JS: Josefiina Salo.
EM: Ja Ella Malila.
JS: Ollaan kolmosluokan sponsoreita yrityksemme Neon Estaten nimissä. Omistetaan kyseinen hevosalan yritys puoliksi.
EM: Jep. Aloiteltiin meidän toiminta Suomessa tuossa keväällä ja ajateltiin, että sponsoriksi lähteminen tällaisiin kisoihin toisi hieman näkyvyyttä. Toimitaan ja tullaan toimimaan lähinnä estehevosten ratsuttajina, kilpailijoina, välittäjinä ja kasvattajina.
JS: Hurjaltahan se tuntui sponssia tarjota ja täytyy kyllä kiittää Power Jumpin vastuuhenkilöitä, että he hyväksyivät vielä aloittelevan ja nimettömän yrityksen mukaan.
EM: Niinpä.
JS: Ja niin, meidän tiimillä on täällä mukana neljä hevosta, joista yhtä ratsastaa Ellan kumppani Martin.
Miten olette valmistautuneet kisoihin? Onko tuntuma hyvä vai onko treeneissä tullut vastoinkäymisiä?
JA: Treenit ovat sujuneet ihan hyvin, mutta viimeisimmät kisat eivät. Perheessä on ollut hieman suruja, eikä oma mentaliteetti ole ollut sillä tasolla, millä sen pitäisi olla menestystä ajatellen.
JS: Kaikki meidän mukana olevista ratsuista on meille aika uusia tuttavuuksia, eli lähdettiin tänne ehkä ennemminkin kokeilumielessä.
EM: Joo, näin on. Muutamia yhteisiä kisoja on alla, mutta sen kummemmin ei olla vielä keretty näiden hevosten kanssa treenaamaan.
JS: Toki Martin ja Ankka ovat tunteneet toisensa jo pitkään.
EM: No joo, mutta tammat, joilla me startataan, ovat olleet meillä noin puolisen vuotta.
Oletteko ensimmäistä kertaa Power Jumpin radalla? Jos kyllä, jännittääkö?
JA: Ei olla. Viimevuonna startattiin Ahvenanmaalla, oltiin yhdensiätoista nollaradalla.
JS: Kyllä ollaan. Ollaan molemmat kisattu ja treenattu useampi vuosi ulkomailla, eli nämä pippalot ovat menneet aikaisempina vuosina sivusuun.
EM: Jep. Mutta ihan mahtavaa olla täällä tänä viikonloppuna. Jännitystä on ilmassa, mutta ei liikaa.
JS: Sama täällä.
Kenen luulette vievän voiton erikoisluokassa? Entä arvoluokassa?
JA: Kutsuvierasluokka on taas kovatasoinen, enkä osaa ketään varmaa voittajaa nostaa esiin. Tallikaveriratsukolle Dochas Ansamaalle ja Prudencelle toivon toki menestystä. Milja Malmila – toissa vuoden voittaja ja viime vuoden järjestäjä – on omalla suokikkilistallani.
JS: Nyt täytyy kyllä myöntää, että kutsuvierasluokassa on hieman tuntemattomampaa väkeä. Ainoastaan Sylvi Sundberg ja Akseli Ruusuvuori ovat tuttuja hevoskauppojen merkeistä ja toivon heille toki menestystä.
EM: Sama. Rosengårdin sisarusten menoa olen seurannut jonkin verran, varsinkin veljen. Sen lisäksi Merikanto on tuttu nimi kenttäpiireistä. Toivon heille menestystä.
JS: Ja jännä nähdä ketä kvaalautuu arvoluokkaan, on niin kovia nimiä mukana. Martinin äiti Janna Kirsch on mukana useammalla ratsulla. Hän vaikuttaa suuresti Saksan hevospiireissä ja on menestynyt ulkomailla. Mahdollinen arvoluokan voittaja, sanoisin.
EM: Samoilla linjoilla.
Ja lopuksi: miten ennustaisitte, että oma ratanne tulee menemään? Puhdasta nollaahan kaikki hakevat, mutta riittääkö se voittoon?
JA: Ei oikeastaan mitään hajua. Oma fiilis on heitellyt todella paljon, enkä tiedä saanko paketin ihan kasaan kilpailupäiväksi. Nesva on tuntunut kuitenkin todella hyvältä, eli hevosen puolesta ollaan huippuiskussa. Pelkällä nollalla ei taaskaan tulla voittamaan, nopeutta tarvitaan. Se ei vaan harmittavasti ole meidän vahvuuksiamme.
JS: Nollarata ei varmasti riitä. Pitää olla nopea ja teknisesti taitava ratsukko.
EM: Samaa mieltä. Kaajapuro on pistänyt parastaan. Mutta saas nähdä. Mulla on kaksi ratsua alla, toinen kokenut konkari ja toinen hieman tuoreempi tapaus. Pitää muistaa vaan pitää pää kylmänä.
JS: Mulla on kans hieman nuorempi tapaus alla ja haetaan tosiaan vain kokemusta arvokisoista. En siis ota paineita.
1. Kertokaa hieman itsestänne viikonlopun esteratsukkona. Kuka olette ja mistä tulette? Kuinka päädyitte tänään tänne tämän vuoden kisoihin?
RA: Rasmus Alsila täältä Kallasta. Hevosina mulla on 140-luokassa Rosengårds Coral, ja kutsuvierasluokassa Dierk Mayerin omistama Grim Show hyppää 130. Power Jump on kuulunut kesän kisakalenteriin jo monta vuotta.
2. Miten olette valmistautuneet kisoihin? Onko tuntuma hyvä vai onko treeneissä tullut vastoinkäymisiä?
RA: Ollaan oltu kesä treenaamassa Saksassa Mayerin tallilla, joten hypätty on. Treenit on menneet ihan ok. Grim Show on ollut hyvä.
3. Oletteko ensimmäistä kertaa Power Jumpin radalla? Jos kyllä, jännittääkö?
RA: Mulle tämä on ehkä neljäs kerta. Grim on kisassa mukana ensimmäistä kertaa. Ei jännitä, eikä hevonenkaan ole spookailija.
4. Kenen luulette vievän voiton erikoisluokassa? Entä arvoluokassa?
RA: Merikannollahan tuo tuntuu kulkevan. Mutta varmaan meidän tallin Joachim Altmann onnistuu myös jollain ratsulla. Ja Centerit Kanadasta.
5. Ja lopuksi: miten ennustaisitte, että oma ratanne tulee menemään? Puhdasta nollaahan kaikki hakevat, mutta riittääkö se voittoon?
RA: Nolla ei riitä, kovaa pitää taatusti mennä. Hyvää perusrataa lähdetään kuitenkin hakemaan ihan ensin.