Cressida vd Halor

oldenburg, tamma syntynyt 23.10.2017 koulupainotus omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) ruunikko tobiano (Ee/Aa/nT), 168cm 8v 12.12.2017 ko Grand Prix kasvattanut Zonjiet Stud (VRL-00096) KTK-III (17 + 17 + 17 + 17 = 68p.) KRJ-I (7 + 40 + 22,5 + 21 + 10,5 = 101p.)

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Ida on perusluonteeltaan kiltti, mutta koska Ida on tamma niin se on myös tamma isolla T:llä. Ida vissiin tuntee itsensä prinsessaksi, sillä tamma varoo tarkoin likaamasta itseään ja auta armias jos eteen osuu vesilätäkkö! Tuulisina päivinä tamma usein murjottaa korvat niskassa kiinni. Ida oikeastaan vihaa kaikkia vuodenaikoja, ainoastaan silloin on hyvä olla kun ei tuule, sada eikä ole tuhottoman kuuma, joita päiviä tietysti Namibiassa koittaa harva päivä. Ida vihaa helteitä ja näinä päivinä tammaan ei tunnu saavan mitään kontaktia tai liikettä, koska Ida murjottaa ja näyttää peppua. Todellisuudessa Ida on ihan kiva tamma ja nätti kuin karkki, joka on aivan uskomaton kouluratsu, kun kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa. Ei tamma tunne sellaista sanaa kuin "helppo". Vaikka Ida on hieman myrtsi, on se kuitenkin omalla tavallaan helppo hevonen, jos vain tietää miten toimia tamman kanssa.

Ida on haastava ratsu, liittyen tamman prinsessaluonteeseen. Selkään voi hypätä oikeastaan kuka tahansa, jos vain kuvittelee pysyvänsä kyydissä. Ida osoittaa aina mieltänsä vahvasti jos kohdalle osuu karsea sää tai on muuten vain liian kuuma, mutta kunhan ratsastaja ansaitsee paikkansa kyydissä niin tamma on oikeastaan ihan mukiinmenevä sillä Ida tietää milloin on aika ottaa iisisti. Ida on herkkä ratsu, jolla on uskomattomat liikkeet ja luontaisesti paljon potentiaalia kouluradoille, jotka on saatu hiottua huippuunsa. Tammalla on takanaan ansiokas ura Grand Prix luokista ja sen jälkeen Ida on keskittynyt pyöräyttämään varsoja. Nykypäivänä tammasta on tullut hieman laiska näin vanhemmiten, mutta Idasta löytyy vielä puhtia ja tamman kanssa on mukava ahertaa työnteossa. Vaikka Ida on hieman ailahtelevainen, niin tamma rakastaa työntekoa antaen aina kaikkensa jos vain ratsastajan kanssa ollaan yhtä mieltä.

Muistelen kauhulla kisamatkoja tamman kanssa. Ida oli tallin haastavimpia hevosia, jo traileriin lastaus tuotti haasteita ja tamma vihasi matkustaa yksin, josta syystä mukaan otettiin aina tamman luottotoveri, joka piti Idan rauhallisena kisapaikalle tultaessa, jolloin tietysti alkoivat uudet haasteet tamman näyttäessä vahvasti mieltänsä. Kovat äänet oli tammalle alkuksi hyvin haastellisia, ovat ne vieläkin mutta aikanaan Ida tottui jotenkuten hälinään. Jos Idan huomion vain sai keskittymään ratsastukseen, niin tamma osasi jättää ympärillään olevan hälinän sivuun kuunnellen ratsastajaa, joka oli avainsana kisasuorituksen onnistumiseen.

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Kesäkuu 2018
Gold Snafu At oli ollut meillä iät ja ajat, olimme jo pitkään halunneet käyttää oria jalostuksessa mutta ikinä ei ollut sopivaa tilaisuutta. Kun Gold Snafu At alkoi jo lähennellä pappaikää, päätimme Jasperin kanssa että nyt oli pakko jättää orista varsa kotiin. Gold Snafu At polveutui edesmenneestä rakkaasta oristani, Glass Slipperistä ja Gold Snafun oli tarkoitus päästä jatkamaan sukuansa sekä erityisesti seuraamaan isänsä kavioiden jälkiä. Koska asiat eivät menneet halutulla tavalla, päädyimme lopulta testaamaan Gold Snafun ja kävi ilmi että orin hedelmällisyys ei ollut kovin hyvä. Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja valitsimme orille Cressida nimisen tamman, joka oli jo ennestään varsonut.

Olimme varautuneet takaiskuihin Cressidaa astuttaessa ja ymmärsimme että tamma ei välttämättä tiinehtyisi ensimmäisellä kerralla. Kun epäonnistuneita yrityksiä oli jo takana neljä, olimme jo lähes luopuneet toivosta mutta päätimme yrittää vielä viimeisen, viidennen kerran. Viidennellä kerralla lykästi ja Cressida tiinehtyi, josta olimme valtavan huojentuneita. Cressidan edellisessä tiineydessä ei ollut mitään komplikaatioita ja tälläkin kertaa kaikki sujui miten pitikin. Gold Snafun suhteen päätimme että emme missään nimessä käyttäisi oria ulkopuoliseen jalostukseen ja tallin omille tammoille vain siinä tilanteessa jos olisi aivan välttämätön tilanne.

Cressida varssoi lopulta kauniin mustanruunikon tobianon tammavarsan, joka oli kuin ilmetty emänsä tuoden elävästi mieleen sen illan kuin Cressida syntyi. Päätimme nimetä tammavarsan Cressandraksi emälinjansa mukaan. Cressandra oli hyvin poikkeuksellinen varsa, joka oli luonteeltaan hyvin rohkea ja sosiaalinen rakastaen olla rapsutettavana ollen onnellisimmillaan juuri ihmisten sylissä. Vitsailimme usein siitä miten Cressandra oli kuin pieni sylikoira viihtyen enemmän ihmisten seurassa kuin muiden hevosten. Olisipa Cressandra tullut toimeen yhtä hyvin muidenkin hevosten kanssa ja olla haastamatta jatkuvasti laumatovereitaan.

Kesäkuu 2018
Gold Snafu At oli ollut meillä iät ja ajat, olimme jo pitkään halunneet käyttää oria jalostuksessa mutta ikinä ei ollut sopivaa tilaisuutta. Kun Gold Snafu At alkoi jo lähennellä pappaikää, päätimme Jasperin kanssa että nyt oli pakko jättää orista varsa kotiin. Gold Snafu At polveutui edesmenneestä rakkaasta oristani, Glass Slipperistä ja Gold Snafun oli tarkoitus päästä jatkamaan sukuansa sekä erityisesti seuraamaan isänsä kavioiden jälkiä. Koska asiat eivät menneet halutulla tavalla, päädyimme lopulta testaamaan Gold Snafun ja kävi ilmi että orin hedelmällisyys ei ollut kovin hyvä. Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja valitsimme orille Cressida nimisen tamman, joka oli jo ennestään varsonut.

Olimme varautuneet takaiskuihin Cressidaa astuttaessa ja ymmärsimme että tamma ei välttämättä tiinehtyisi ensimmäisellä kerralla. Kun epäonnistuneita yrityksiä oli jo takana neljä, olimme jo lähes luopuneet toivosta mutta päätimme yrittää vielä viimeisen, viidennen kerran. Viidennellä kerralla lykästi ja Cressida tiinehtyi, josta olimme valtavan huojentuneita. Cressidan edellisessä tiineydessä ei ollut mitään komplikaatioita ja tälläkin kertaa kaikki sujui miten pitikin. Gold Snafun suhteen päätimme että emme missään nimessä käyttäisi oria ulkopuoliseen jalostukseen ja tallin omille tammoille vain siinä tilanteessa jos olisi aivan välttämätön tilanne.

Cressida varssoi lopulta kauniin mustanruunikon tobianon tammavarsan, joka oli kuin ilmetty emänsä tuoden elävästi mieleen sen illan kuin Cressida syntyi. Päätimme nimetä tammavarsan Cressandraksi emälinjansa mukaan. Cressandra oli hyvin poikkeuksellinen varsa, joka oli luonteeltaan hyvin rohkea ja sosiaalinen rakastaen olla rapsutettavana ollen onnellisimmillaan juuri ihmisten sylissä. Vitsailimme usein siitä miten Cressandra oli kuin pieni sylikoira viihtyen enemmän ihmisten seurassa kuin muiden hevosten. Olisipa Cressandra tullut toimeen yhtä hyvin muidenkin hevosten kanssa ja olla haastamatta jatkuvasti laumatovereitaan.