Bosquera

kwpn, tamma syntynyt 01.09.2017 koulupainotus omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) ruunikko (Ee/Aa), 167cm 8v 01.01.2018 ko Grand Prix kasvattanut Zonjiet Stud (VRL-00096) KTK-II (17 + 18 + 18 + 17 = 70p.) KRJ-I (6,5 + 40 + 25 + 20 + 15 = 106,5p.)

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Bambi on luonteeltaan ystävällinen, mutta arka tamma jonka seurassa saa jatkuvasti pitää varansa. Tamma ei tarkoita pahaa missään nimessä, mutta helposti sätkähtää äkillisiä ääniä. Bambi on luonteeltaan hyvin ystävällinen ja ihmisrakas, joka rakastaa rapsutettavana olemista ja mielellään lepuuttaa päätänsä rapsuttajaansa vasten. Laumassa Bambi on hieman ressukka, sillä tamma on laumahierarkian alimpana ja joutuu helposti syrjityksi, mutta tulee kyllä erinomaisesti toimeen varsojen kanssa. Bambi on jo kokenut siitostamma ja on erinomainen emätamma toimien laumassa varsoille luotettavana äitihahmona.

Ottaen huomioon Bambin arkuuden, on tamma aina syytä hoitaa käytävällä tai pesukarsinassa jossa on mahdollisimman vähän liikkumisen varaa. Jopa lattialle putoava harja saa tammassa aikaan sätkyn. Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta kun varpaat joutuvat Bambin murskattavaksi. Niinä hetkinä kun tamma on levollinen, rakastaa Bambi harjattavana olemista antautuen täysin kokonaan pää matalalla, huuli lerpulla ja silmät puoliummessa. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat kuin rasvattu, ainakin siihen asti kunnes tamma säpsähtää jotain. Kotopuolessa Bambia on alettu kutsua Jänisressukaksi, sillä tamma tosiaan muistuttaa säikähtynyttä jänistä.

Bambi vaatii selkäänsä kokeneen ratsastajan, tamma on toisinaan kuin tuulimylly ja luonne voi ailahdella ääripäästä toiseen. Tammat. Ratsastajan täytyy tietää tarkalleen mitä tehdä tamman selässä, Bambi huomaa kyllä mahdolliset porsaanreiät ja käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen laistaen työnteosta. Tamma on lahjakas kouluratsu joka hallitsee vahvasti liikkeet Grand Prix tasolle asti ja osaavalla ratsastajalla tamma on erinomainen kisaratsu, joka on tehnyt tammasta vahvan suorittajan. Bambi rakastaa työntekoa ja antaa kaikkensa jos vain olosuhteet sen sallivat.

Trailerin ramppi on ikuinen inhokki ja lastausyritykset ovat aina yhtä mielenkiintoisia. Toisinaan tamman saa ylittämään rampin nätisti ja toisinaan tamma suorastaan rynnii traileriin. Kunhan trailerissa on heinäverkko ja matkustuskaveri, on kaikki hyvin. Kisapaikalla Bambilla on tapana aina sätkähtää kaikkea, mutta tamma rentoutuu yleensä verryttelyiden myötä. Rento hevonen takaa myös onnistuneen kisasuorituksen eikä tammaa tällöin haittaa mikään.

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Huhtikuu 2018
Zepar van de Halor oli yksiä lempihevosiani Zonjietissa, ori polveutui tallin kantatammasta, kauniista kirjavasta Hetiasta, jonka suhteen oli kovat odotukset. Sen lisäksi että Hetia oli tallin ensimmäinen tamma, oli tamman määrä olla myös kantahevosena kirjavalle linjalle. Ensin Hetia jätti perinnökseen hienon mustankirjavan orin, Astarot Z, josta polveutui Zepar van de Halor. Alkujaan Zeparista oli Zonjietissa kaksi jälkeläistä, molemmat olivat kirjavia. Nuorempi tammavarsa myytiin myöhemmin Suomeen ja vanhempi orivarsa Saksaan, kumpikaan ei ehtinyt jättää varsaa Zonjietiin. Zepar oli tällöin jo menehtynyt, mutta orista oltiin otettu talteen pari pakastetta myöhempää käyttöä varten.

Olimme hyvin pitkään puhuneet Jasperin kanssa, että tulisimme käyttämään jäljellä olevan pakasteen mikäli keksisimme sopivan tamman. Vierähti pitkä tovi, eikä sopivaa tammaa osunut silmiin, ennen kuin vasta nyt. Bosquera oli kuvankaunis ruunikko hollanninpuoliveritamma, joka polveutui hyvistä linjoista. Ei siinä tarvinnut paljoa miettiä vaan ryhdyimme tuumasta toimeen. Tietysti halusimme kirjavan orivarsan, mutta todennäköisyydet oli puolet ja puolet. Kun Bosqueran tiineys alkoi olla loppusuoralla, olin vähällä järsiä kynsinauhani irti jännityksestä.

Seuraavana aamuyönä huomasimme varsakamerasta muutoksen Bosqueran tilassa, aika oli koittanut. Juoksujalkaa vetäsin crocsit jalkaan, kun olin melkein päässyt ulko-ovesta pihalle, muistin Jasperin jonka olin unohtanut herättää. Eihän minulle tietysti ollut riittävää kärsivällisyyttä joten karjaisin "JASPER YLÖS, YLÖS, VARSA SYNTYY!" heittäen miestä ainoalla esineellä jonka sain käteeni, crocsilla. Olin niin innoissani etten edes tajunnut toisen kengän puuttuvan kun hyppelin pientallille, onneksi Jasper tuli perässä toinen crocsini kädessä, selvästi närkästyneenä tapahtuneesta, mutta älysi onneksi olla hiljaa ellei halunnut toisestakin crocsista.

Tilanne tasaantui kun pääsimme Bosqueran karsinalle ja mutristin kulmiani huolissani. Tammalla näytti olevan kovasti tuskia, joten hälytin eläinlääkärin paikalle, joka kertoi varsan olevan peräasennossa. Yhteisvoimin saimme onneksi vedettyä varsan ulos eläinlääkärin avustuksella. Hankalasta alusta huolimatta eläinlääkäri totesi molemmat terveiksi. Kun pahin kriisi oli ohi, keskityin ihailemaan pientä kirjavaa varsaa. Orivarsalla oli varsin poikkeuksellinen kirjavuuskuvio, vailla olikin tunnistettavissa selkeästi tobianoksi. Tarkkailimme kaksikkoa vielä jonkun aikaa, mutta lopulta totesimme että molemmat voivat hyvin.

Helmikuu 2018
Nosquera on linjansa neljännen polven kasvatti. Linjan kantatammana on kimo Mosquera, joka menehtyi hiljattain vanhuuteen. Tamman emä, Bosquera, oli pitänyt varsottaa jo aikoja sitten mutta ajatusta oltiin aina jouduttu lykkäämään kunnes Jasper nosti kissan pöydälle. Mies oli aina pitänyt Mosquerasta ja kyseisestä tammalinjasta. Kun vuosi vaihtui, tuli Jasper puheilleni. Mies oli selvästi nähnyt vaivaa ja aikaa miettiäkseen tammalle sopivaa oria. Jasperilla oli hyviä ehdotuksia, mutta halusin välttämättä sellaisen orin joka polveutuisi paikallisista hevosista. Nopeasti viiden joukko harventui kahteen. Jäljelle jäivät Alonso, joka oli tallin omia kasvatteja sekä Hukan Waltham, jonka isä oli meiltä lähtöisin. Alonsosta tallissa oli ennestään jo kaksi varsaa, joten kyseinen ori suljettiin heti pois. Jäljelle jäi siis Hukan Waltham, ruunikko ori jonka emä oli kauan sitten ollut omistuksessani. Waltham ei ollut kaunis hevonen, mutta ori oli erinomainen kouluratsu ja oikea herrasmies luonteeltaan. Walthamin rakenne oli ollut yksi syy siihen, miksi oria ei oltu ennen jalostuksessa käytetty. Vaikka orin isä oli meiltä lähtöisin, ei orin linjat ollut kummoisiakaan.

Bosquera astuettiin heti tilaisuuden tullen. Harmillisesti tamma tiinehtyi vasta neljännellä yrittämällä, mutta itse tamman tiineysaika sujui ongelmitta. Olimme odottaneet ruunikkoa varsaa, sillä kummatkin vanhemmat olivat molemmat ruunikkoja. Yllätys oli suuri kun Bosquera oli varsonut mustan tammavarsan. Tammavarsa osoittautui myöhemmin oikukkaaksi, älykkääksi eläimeksi joka tiesi tarkkaan mitä haluaa ja mitä ei halua. Suoraan sanottuna tammavarsa oli pirun ärsyttävä ja äänekäs eläin jonka sysäsin ilomielin Jasperin vastuulle. Kun Nosquera kääntyi kahden vuoden ikään, oli tamma kuin ilmetty emänsä, mutta luonteeltaan nämä kaksi olivat kuin lenkkitossut ja mekko. Siinä missä Bosquera oli tyyneen rauhallinen, oli Nosquera hyppimässä pitkin seiniä. Koulutuksen myötä opimme että tamman älykkyys oli sekä uhka että mahdollisuus. Tamma oppi helposti katalille tavoille, mutta toisaalta tamman koulutus eteni reipasta tahtia, kunhan vain pahoja tapoja kitki sitä mukaa pois. Myönnän, että oli sellaisia päiviä jolloin olisin mieluusti myynyt tamman liimatehtaalle, mutta työskentely oli Nosqueran kanssa samalla hyvin palkittavaa. Ärsyttävä tai ei, niin Nosquera oli hyvin lahjakas kouluratsu.