Westernvarusteiden persoonallinen laatutuotemerkki Caballox on tuonut markkinoille Stargazer-farkut sekä Inferno-satulan! Nämä jalkaan ja uuteen satulaan – ja on taatusti kisojen tyylikkäin ratsukko! Lisäksi Stezon on palauttanut kauppojen hyllyille toisen erän suosittuja Animal Guide -vöitään nyt hopean lisäksi kuparissa sävyssä!
Molempien tuotemerkkien tuotteita on saatavilla Apples&Bootsin valikoimasta.
Oma villihevonen… Onko koskaan käynyt mielessä?
WRJ:n uutena sivutoimintana on ympäri maailmaa tuodut villihevoset, joita meiltä voi tilata tuontina tai selailla jo olemassa olevia adoptoitavia yksilöitä varsinkin mustangeissa ja brumbyissa. Hevosia toimitetaan toiveiden mukaisesti räätälöitynä suoraan jaokselta tai yhteistyössä niitä välittävien virtuaalitallien kautta.
Toiminta on vasta käynnistymässä ja tulee ajan oloon kehittymään lisää. Otammekin tässä vaiheessa vastaan niin yhteistyötalleja villihevosten tuojina, kuin toiveita mahdollisten muiden kuin amerikkalaisten ja australialaisten villihevosten suhteen. Myös ensimmäisiä tuontitoiveita saa jo esittää!
WRJ on lisännyt kaikille uuden pisteytyksen mukaisesti palkituille hevosille WRJ-palkinnot VRL:n rekisteriin. Tästä lähtien palkinnot lisätään Virtuaalisen Ratsastajainliiton tietokantaan automaattisesti samaan aikaan, kun hevonen pääsee Hall Of Fameen.
Virtuaalihevosharrastushistorian yksi virstan pylväs on saavutettu: VRL eli Virtuaalinen Ratsastajainliitto on syntynyt uudelleen entistä ehompana aivan uuteen uskoon ja siitä hurjan suuret kiitokset sekä suosionosoitukset niin uuden VRL:n koodareille, kuin muillekin mukana projektissa olleille!
Muutos vaikuttaa myös WRJ:n toimintaan siten, että jaoksen ylläpitäjät ottavat isomman vastuun jaoksen toiminnasta tästä lähtien myös VRL:n puolella. VRL-WRJ-yhteistyö tulee siis olemaan selkeämpää ja toimivampaa. Lähitulevaisuudessa tulemme avaamaan ainakin kalenterityöntekijöiden rekryn, joihin on jo aiemmin tullut kyselyjä sekä tarjottu auttavaa kättä – olkaa siis valmiina, kun avoin haku alkaa! WRJ on täten myös aktivoitu Virtuaalisen Ratsastajainliiton uusille sivuille.
Kohti uljasta tulevaa!
Tämä oli WRJ:n tarjoama palkintovalmennus hevoselle Blossom Sound.
”Soundi oli hyväntuulinen hevonen, jolla oli mukava työskentelyasenne. Alusta pitäen sen korvat sojottivat eteen ja olemus sanoi: ”Valmiina ollaan!” Kentällä olevat tynnyrit saivat Soundin nimensä mukaisesti hyrräämään, mutta se malttoi siitä huolimatta alkuun vain kävellä (ja väliin vähän kevyesti hölkkäillä). Ratsastajan mukaan Soundi oli parhaimmillaan nopeissa aikalajeissa, joten teimme tänään sen mieliksi ja pidimme barrel racing -valmennuksen. Ratsastajalla oli hyvä pitkä ja rento istunta ja Soundi oli miellyttävän yhteistyökykyinen. Sen askellajit ovat pehmeät ja joustavat, joten olisi kiinnostavaa nähdä millaista kipakkuutta niistä irtoaisi tosipaikan tullen.
Aloitimme rennon lämmittelyn jälkeen laukkakahdeksikolla kahden tynnyrin ympäri. Tahti sai olla rauhallinen ja tasainen. Kahdeksikon keskuskohdassa tuli ottaa välitön seis ja peruutus, jolla testattiin Soundin kuuliaisuutta ja valmisteltiin sen reaktionopeutta. Pysähdykset onnistuivat erinomaisesti. Peruutuksissa oli hieman kiemurtelua. Muutaman toiston jälkeen Soundi tuli ohjata peruutuksesta suoraan 180-asteen käännökseen ja nostaa uudelleen laukalle nyt päinvastaiseen kiertosuuntaan. Soundin joustavuus oli hienoa! Hyvin pehmeät, mutta nopeat käännökset!
Seuraavaksi ratsukko sai aloittaa varsinaisen kolmipisteisen tynnyriradan. Otin aikaa. Soundin heikkoutena ovat lähdöt; se on hieman tahmea ja hidas lähtemään liikkeelle, mutta ollessaan vauhdin päällä se pystyy pitämään sitä hyvin yllä ja olemaan täsmällinen. Soundilla oli herkkyyttä eikä se osunut tynnyreihin, vaikka kiersi ne ihanteellisesti juuri niin tiukasti kuin suinkin oli mahdollista. Ratsastaja teki satulassa turhan paljon; olin varma, että Soundi pärjäisi paremmin, jos ratsastaja jättäisi isomman vastuun sille. Myös loppukiritys kulutti aikaa, sillä Soundi kiihtyy viiveellä. Vahvuuksia ovat siis itse huolelliset käännökset ja spin-nopeus, mutta kehittämistä vaatii räjähtävyys. Takaosan lihaksiston treenaus voisi auttaa asiaan, kuten myös vaihteleva treeni sisältäen paljon nopeita, toistuvia siirtymisiä.
Ratasuoritus parani ensin puolellatoista sekunnilla ja viimeisellä kierroksella jo jopa vajaalla kolmella sekunnilla, mikä oli huikea tulos lyhyessä ajassa. Sanoisin, että Soundille on eduksi perusteellinen lämmittely. Sen huomasi, että mitä enemmän sai liikuttua, sitä paremmin Soundi myös toimi. Alkukankeus ropisi, kun pääsi hommiin!”
WRJ julkaisee silloin tällöin myös tarinoita ja kokemuksia oikeasta elämästä lännenratsastuksen parissa. Jos sinulla on jaettavanasi oma IRL-westerntarinasi, ota yhteyttä ylläpitoon!
”Lapsuuteni parhaat kesät olivat ne hevoskesät, jotka kaverin kanssa vietimme eräällä ranchilla. Siihen aikaan oli vielä sellainen I-know-it-all-hevostyttö ja eniten olin kiinnostunut enkkusuuntauksen ratsastuksesta, lähinnä koulupuolesta. Hoitohevosemme olivat kuitenkin lännenratsuja, vaikka jääräpäisesti päätimme ’kouluttaa’ ne toimimaan, kuten totutut ratsastuskoulujen hevoset: toisen kanssa hypättiin esteitä ja toisen kanssa väännettiin naurettavaa kaahotuskoulua vaikka sitten westernsatulassa istuen. Silloin olimme vähän sitä mieltä, että hevoset olivat ihan pöhköjä, kun eivät toimineet ’meidän tavallamme’. Näin aikuisena vuosia myöhemmin sitä harmittaa, kuinka ei silloin osannut arvostaa sitä mahdollisuutta länkkäilyyn (joka on niin vähäistä ja pienimuotoista Suomessa), joka silloin oli.
Muistan kyllä, että pidin kovasti jo silloin lännensatulasta. Se oli niin mukava istua ja siinä oikeasti tuntui, että oli kuin nojatuolissa ja tekipä hevonen vaikka äkkiliikkeitä, et lentäisi sieltä yhtä helposti kuin ’normisatulasta’. Muistan, miten opettelimme ranchin omistajan toimesta varustamaan hevoselle lännenvarusteet. Satulavyö oli ihan erilainen, punottu, ja kun se pujotettiin rautalenkistä ja kiristettiin eri suuntaan kuin totutussa enkkusatulassa. Jalustimia ei myöskään mitenkään nostettu ratsastuksen jälkeen ylös. Ja se satula painoi! Suitset taas olivat huomattavasti simppelimmät. Toisella hevosella oli pelkkä paksu turpahihna ilman kuolaimia, toisella ketjukanget.
Erään kerran kentällä ratsastellessamme tuli paikalle naapuritallin omistaja oman *enkkuratsunsa* kanssa. Hän ei ymmärtänyt lännenvarusteita alkuunkaan, vaan alkoi meille selittää, kuinka suitset oli laitettu väärin (ne oli ihan oikein), kun ne oli pujotettu vain toisen korvan taakse. Siinä hän sitten yritti venyttää suitsia niskahihnasta ja otsapannasta kummankin korvan yli ja me 13veet tuijotimme vierestä silmiä pyöritellen!
Päättömästä ratsastelusta huolimatta tuli sitä silloin tällöin kokeiltua olla kuin ’cowgirl’. Se oli niin paljon rennompaa. Ohjat olivat löyhästi vain yhdessä kädessä, satula oli mukava ja sait istua siinä jalat pitkinä. Hevonen meni rentona jolkotellen eikä ollut huolen häivää.
Kyllä sitä kaipaa. Mutta vasta nyt sitä tunnetta, westerniä lajisuuntauksena, on oikeasti alkanut arvostaa – nyt, kun mahdollisuutta oikeassa elämässä tähän ei enää ole.”
Kirjoittaja haluaa pysyä nimettömänä.
Ranchlife by Tyler Andrews -blogissa seurataan 32-vuotiaan texasilaisen Tyler Andrewsin elämää omalla kotifarmilla kahden tammansa, appaloosa Forever Shinen sekä mustangitamma OWR Imaghostin kanssa.
Tarinoissa liikutaan niin kotiranchilla kuin myös kilpailuissa ympäri Amerikkaa tai Kanadassa. Kotitarinoissa saatettaan keskittyä ihan vain ranchin ylläpitoon tai muuhun elämään ja välillä koulutetaan hitaasti ja hevoslähtöisesti Imaghostista miehelle uutta työhevosta tulevaisuudelle. Tällä hetkellä mies kilpailee Forever Shinen kanssa cuttingissa ja Imaghostin kanssa halterissa, mutta tarkoituksena olisi myös tulevaisuudessa, kunhan mustangitammakin saadaan ratsukoulutettua, kilpailla molempien kanssa niin poolossa kuin halterissakin.
Teksti © Minni / Kuva OWR Imaghost © Miia
WRJ esittelee silloin tällöin virtuaalisia lännenratsastustalleja ja westernrancheja. Jos haluat julki esittelyn omasta tallistasi, ota yhteys ylläpitoon.
Freewind Farm on pieni Houstonissa sijaitseva virtuaalifarmi, joka toimii kisapaikkana western- sekä poolokilpailuille. Tilalta löytyy kaksi areenaa, isompi kisa-areena sekä pienempi verryttelyareena ja pienempää areenaa on mahdollista myös käyttää rataesteille tai kouluratsastukseen.
Farmilla on myös pieni karjalauma kilpailuita ajatellen ja sieltä löytyy myös kymmenenpaikkainen tallirakennus, jota kilpailuihin saapuvat ratsukot voivat hyödyntää. Farmilla järjestetään satunnaisesti kilpailuita ja valmennuksia ja se on vapaasti kaikkien käytettävissä. Jos haluaa järjestää kilpailut niin, että ne näkyvät myös Freewindin tapahtumakalenterissa, laita spostia tilan ylläpitäjälle!
Teksti © Minni / Artikkelikuva © Linda Tanner
WRJ arpoo lännenratsastusvalmennuksen! Kaikki tammikuun aikana uutissisältöä lähettäneet ovat mukana valmennusarvonnassa, joka suoritetaan 1.2.2021. Uutisfiidiin lähetettävä juttu voi olla esimerkiksi esittely omasta virtuaaliranchista, lännenratsastuspainotteisesta hevosesta tai virtuaalikaupasta, josta on saatavilla lajiin sopivia varusteita. Aihe voi olla myös vapaamuotoinen esitelmä tai opettavainen teksti omista kokemuksista lännenharrastuksen parissa oikeassa elämässä tai mielipidekirjoitus.
Lähetä vapaamuotoinen juttuideasi jaoksen sähköpostiin viimeistään 31.1. mennessä ja se julkaistaan WRJ:n uutisissa.
Onnittelut Hall Of Fameen pääsystä! Muista noutaa palkintokirja täältä. Arvostelujono päivitetty ja 27.12. mennessä ilmoitetut hevoset ovat arvosteltavana.
Diamond Desire WRJ-II
Kisaosio: 40p / Sukuosio: 17p / Jalostusosio: 20p / Lisäosio: 16,5p / CUP: 1p
= Yhteensä 94,5 pistettä
